Edellinen sivu |
|
POHJANPYSTYKORVA (NORRBOTTENSPETS)
Alkuperämaa: Ruotsi
Ryhmä: 5
FCI: n numero: 276
Hyväksytty: FCI 8.1. 1998
SKL- FKK 9.4.2000
KÄYTTÖTARKOITUS: Metsäkanalintujen metsästys.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Pohjanpystykorva polveutuu luultavasti pienistä laikoista, joita Pohjoiskalotin metsästäjäväestöllä oli jo esihistoriallisena aikana. Tämä pieni metsästyspystykorvarotu on ollut olemassa vuosituhansien ajan. Luonnonvalinta on pitänyt sen hengissä, joten vain voimakkaimmilla ja tehokkaimmilla on ollut mahdollisuus jatkaa sukua. Pohjoiskalotin alueilla metsästys oli välttämätöntä, sillä sen tuli taata sekä ravinnon että turkisten saanti. Alueiden turkisriistan metsästäjillä oli käytössään ainoaa käypää valuuttaa eli tavoiteltuja turkiksia esim. soopeleita, näätiä ja kärppiä. Kun turkisten hinnat romahtivat toisen maailmansodan jälkeen, katosi myös kiinnostus pohjanpystykorvaan. Siitä johtuen Svenska Kennelklubben poisti sen rekisteristä sukupuuttoon kuolleena rotuna. Osoittautui kuitenkin, että rotu olikin säilynyt, joskin enimmäkseen vahti- ja seurakoirana Norrbottenin sisämaan syrjäisillä maatiloilla. Muutaman metsästäjän antaumuksellinen työ tyypillisten koirien löytämiseksi, etenkin 1960- luvun loppupuoliskolla varmisti rodun säilymisen metsästyskoirana. Vuonna 1967 Svenska Kennelklubben otti rodun uudelleen rekisteriinsä ja laadittiin uusi rotumääritelmä. Nykyisin pohjanpystykorvia käytetään pääasiassa metsäkanalintujen metsästykseen, mutta ne ovat edelleen tehokkaita turkisriistan metsästyksessä ja pysäyttävät myös hirven.
YLEISVAIKUTELMA: Pieni, hieman korkeuttaan pitempi pystykorva. Tiivisrakenteinen, ryhdikäs ja erittäin liikkuvainen; lihaksisto on kuiva ja hyvin kehittynyt. Pää on reippaasti pystyssä. Sukupuolesta johtuvat rakenne- erot ovat selvät.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Metsästyskoirana tarkkaavainen ja peloton. Terävä, eloisa, ystävällinen ja itsevarma, ei hermostunut, arka eikä aggressiivinen.
PÄÄ: Voimakas, kuiva ja hienopiirteinen, edestä ja sivulta katsottuna kiilamainen.
Kallo- osa: Suhteellisen leveä. Otsa on hieman kaareutunut ja päälaki suhteellisen tasainen.
Otsapenger: Selvästi, mutta vain kohtuullisesti havaittava.
Kirsu: Musta.
Kuono- osa: Kohtuullisen pitkä, puolet pään koko pituudesta tai lyhyempi. Kuono kapenee selvästi kärkeä kohti. Kuononselkä on suora.
Huulet: Ohuet, kuivat ja tiiviisti sulkeutuvat.
Leuat / Hampaat / Purenta: Leuat ja hampaat ovat hyvin kehittyneet.Leikkaava purenta.
Posket: Poskikaaret ovat selvästi havaittavat.
Silmät: Silmäaukot ovat mantelin muotoiset ja hieman vinoasentoiset. Silmät ovat keskikokoiset, kirkkaat ja väriltään tummanruskeat. Ilme on rauhallinen ja tarkkaavainen.
Korvat: Ylöskiinnittyneet, hieman keskikokoa suuremmat ja jäykästi pystyssä. Korvien kärki on hieman pyöristynyt.
Kaula: Suhteellisen pitkä, kuiva, lihaksikas ja hyväryhtinen. Niskalinja on hieman kaareva.
RUNKO
Säkä: Erottuva.
Selkä: Lyhyt, tasainen, voimakas, lihaksikas ja joustava.
Lanne: Lyhyt ja leveä.
Lantio: Suhteellisen pitkä, leveä ja hieman viisto. Lihaksisto on hyvin kehittynyt ja kiinteä.
Rintakehä: Rinta on suhteellisen syvä, noin puolet säkäkorkeudesta, suhteellisen pitkä ja edestä katsottuna soikea. Takimmaiset kylkiluut ovat hyvin kehittyneet. Eturinta on hyvin kehittynyt ja selvästi erottuva. Etuosa on normaalin levyinen.
Alalinja ja vatsa: Rintakehän syvin kohta ulottuu sivulta katsottuna kyynärpäiden tasalle tai vain hiukan niiden alapuolelle, ja sulautuu pehmeästi vatsalinjaan, joka on vain kohtuullisesti kohoava
Häntä: Suhteellisen ylös kiinnittynyt ja asennoltaan suhteellisen korkeakaarinen. Hännän kaari on löysä ja hännänpää ulottuu reiden sivulle. Suoristettu häntä ei saa ulottua kintereen alapuolelle.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Lavat: Lapaluut ovat pitkät ja leveät, luun harjanne ja lihaksisto ovat hyvin kehittyneet. Lavat ovat tiiviisti rintakehän myötäiset ja suhteellisen viistot.
Olkavarret: Olkavarsi ja lapaluu ovat yhtä pitkät ja muodostavat keskenään selvän kulman. Olkavarret ovat voimakkaat ja tiiviisti rintakehän myötäiset, silti vapaasti liikkuvat.
Kyynärpäät: Eivät ulos- eivätkä sisäänpäin kiertyneet.
Kyynärvarret: Suorat ja vahvaluiset. Lihaksisto on kuiva ja jäntevä.
Ranteet ja välikämmenet: Voimakkaat. Välikämmenet ovat sivusta katsottuna hieman viistot.
Käpälät: Pienet, voimakkaat, suoraan eteenpäin suuntautuneet, selvästi kaareutuneet ja tiiviit. Päkiät ovat hyvin kehittyneet ja kimmoisat.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat takaa katsottuna yhdensuuntaiset.
Reidet: Suhteellisen pitkät, muodostavat lähes suoran kulman lonkkaluun kanssa. Reisilihaksisto on voimakas.
Polvet: Polvinivelet ovat voimakkaat.
Sääret: Sääri- ja reisiluu muodostavat selvästi erottuvan kulman.
Kintereet: Edestä ja sivulta katsottuna leveät ja voimakkaat.
Välijalat: Kuivat, joustavat ja melko pitkät.
Käpälät: Kuten etukäpälät.
Liikkeet: Tasapainoiset ja sujuvat käynnissä sekä ravissa; askeleet ovat maatavoittavat ja selkälinja pysyy kiinteänä. Liikkeet ovat yhdensuuntaiset.
KARVAPEITE
Karva: Kaksinkertainen karvapeite. Aluskarva on hienolaatuista ja tiivistä, peitinkarva kovaa, lyhyttä ja suoraa. Karva on melko rungonmyötäistä ja eri pituista rungon eri osissa. Lyhyintä se on kuononselässä, päälaella, korvissa ja raajojen etupuolella, pisintä kaulassa, reisien takaosassa ja hännän alapuolella.
Väri: Valkoinen pohjaväri kellanpunaisin tai punaruskein merkein. Myös muun väriset merkit ovat sallittuja.
KOKO
Säkäkorkeus: Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 45 cm ja nartuilla 42 cm. Sallittu poikkeama ± 2 cm
Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Useamman kuin neljän välihampaan puuttuminen.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Töpöhäntä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.