Harmaakaihi, HC (Hereditary Cataract)

Kaihiksi samotaan mitään tahansa linssissä näkyvää harmautta tai samentumaa. Linssi on se osa silmää, joka kerää valoa, jolloin kuva voi muodostua verkkokalvolle. Kaihityyppistä silmäsairautta esiintyy monilla roduilla ja myös sekarotuisilla. Kaihimuodostelmia voi muodostua tulehduksen, vamman tai aineenvaihdunnallisten syiden (esim. diabetes) yhteydessa. Lisäksi on olemassa perinnöllistä harmaakaihia, jota kutsutaan myös nuoruuden (juveniili) kaihiksi. Iän myötä pahenevat harmaakaihit luokitellaan perinnöllisiksi kaiheiksi ja ne saavat kirjainkoodin HC ja numerokoodin J1511.

Siperianhuskylla on oma erityinen kaihityyppinsä, jonka muoto, esiintymisikä ja kehittyminen on tyypillistä juuri tälle rodulle. Useimmilla yksilöillä samentumia ilmenee jo 8-18kk:n iässä, joskus harvemmin niinkin myöhään, kuin 4 vuoden iässä.

SH:n perinnöllisen kaihin sijainti on linssin takaosassa. Jo 6-8 kuukauden ikäisillä voidaan todeta lisääntyneitä höyhenmäisiä säikeitä, jotka myöhemmin muodostavat tyypillisesti ylösalaisin olevan Y-kirjaimen muotoisen kuvion. Muutaman kuukauden kuluttua voidaan havaita pyöreähkö tai pyröistyneen kolmion muotoinen samentuma, jonka sisällä näkyy tämä Y-kirjain. Koiran näkökyvyssä ei voida havaita mitään vikaa, joskin joidenkin yksilöiden on vaikeampaa nähdä kirkkaassa valossa. Myöhemmin kaihimuodostelma kiinteytyy ja pienentyy, siirtyen myös lähemmäksi linssin ydintä uusien linssin solujen muodostuessa (linssi muodostaa ikäänkuin "vuosirenkaita"). Usein on nähtävissä tiiviimpi rengas samentuman ympärillä ja kun linssiä katsotaan rakolampulla voidaan nähdä, että samentumasäikeet ovat ympäröineet myös linssin ytimen.

Tämäntyyppinen kaihi on erikoinen useammastakin syystä. Kaihi, joka ilmenee näin nuorilla koirilla ja aiheuttaa näin suuria linssimuutoksia, yleensä kehittyy edelleen ja johtaa ennemmin tai myöhemmin sokeuteen. Siperianhuskyn harmaakaihin edistyminen pysähtyy hyvin nopean varhaiskehityksen jälkeen. On myös harvinaista, että näinkin suuret samentumat aiheuttavat niin vähän näön heikentymistä! Siitä on seurauksna, että sairastuneet koirat toimivat hyvin valjakossa ja perhekoirina, eivätkä tarvitse kaihileikkausta.

On myös havaittu (USA:ssa), että useilla koirilla, jotka on tutkittu nuorina ja joilla on todettu selvä kaihi, on samentuma toisessa silmässä vähitellen pienentynyt ja hävinnyt kokonaan. (Tämäntyyppistä kaihia esiintyy myös afgaaninvinttikoiralla) Kun koira on sitten vanhemmiten tutkittu uudelleen on niillä ollut toinen linssi normaali ja toisessa linssissä patologisesti tyypillinen kaihi. Onkin spekuloitu, että mikäli tällaista häviämistä tapahtuu molemmissa silmissä, ja koirat tutkitaan vasta vanhempina, saattavat genettisesti sairaat yksilöt osoittautua kliinisesti terveiksi. Siksi kaihitutkimus rakolampulla olisikin tehtävä mahdollisimman nuorille yksilöille. Menetelmällä voidaan erottaa varhaisimmatkin höyhenmäiset Y-muotoiset kaihisäikeet ja samentumat voidaan erottaa periytymättömistä samentumista, jotka johtuvat sikiöaikaisten verisuonten epänormaalista pienenemisestä. (kts. PHTVL/PHPV)

Perinnöllinen kaihi on siperianhuskyn yleisin silmäsairaus. Sitä on havaittu maailmalaajuisesti noin 4%-18% esiintymistiheydellä. Suomessa tutkittujen siperianhuskyjen kaihin frekvenssi on 5,1% (2002 loppuun mennessä). Perinnöllisen harmaakaihin vähentäminen kannasta on suhteellisen vaikeaa, sillä tarkkaa periytymistapaa ei tunneta, mutta on viisainta suhtautua siihen, kuten autosomaaliin ressessiiviseen vikaan. Tällöin sairaan koiran vanhemmat ovat ns. varmoja kantajia, osa sisaruksista niin kliinisesti kuin myös geneettisesti terveitä ja osa kliinisesti terveitä sairauden kantajia. Ongelma ei olekaan kaihiin sairastuneet koirat, vaan kaikki ne SH-populaatiossa olevat kantajakoirat, joiden kantajuutta ei pystytä millään toteamaan. Koska esiintymistiheys suomalaisessa kannassa on 5,1%, tarkoittaa se sitä, että noin 34% kaikista yksilöistä kantaa kaihia aiheuttavaa geeniä perimässään. Jos kaihin esiintymistiheys saataisiin laskemaan esim. yhteen prosenttiin (1%) olisi kantajayksilöitä vielä niinkin paljon kuin 18%!

Koska siperianhusky ei kuulu Kennelliiton PeViSa- ohjelman piiriin, ei sillä ole mitään rajoituksia rekisteröintien suhteen, mutta on enemmän kuin selviö, että perinnöllinen harmaakaihi estää koiran jalostuskäytön. Koiran sisaruksia voi käyttää, sillä ainoastaan osa niistä on viankantajia. Koiran vanhemmat sen sijaan ovat varmoja vian kantajia ja niiden jatkojalostusta onkin suunniteltava tarkoin.

Lisäksi on olemassa ns. vanhuuden kaihia, joka kehittyy kaikille koirille, jos ne elävät kyllin pitkään. Kysymyksessä on tila, jossa koiran silmän linssiin muodostuu valoa huonommin läpäiseviä, vaaleita alueita. Silmäeläinlääkäri osaa kyllä erottaa vanhuuden kaihin ja perinnöllisen kaihin toisistaan.