Koiria on kautta aikojen käytetty taakkojen kuljetuksessa. Tähän työhön on soveltunut mikä tahansa sopivan kokoinen koira, joten rodulla ei ole sinänsä merkitystä kuinka tehokkaasti tavarat kulkevat. Tässä kuitenkin esitellään siperianhusky eri kuljetustapojen mannekiinina. Siperianhusky vetotyöhön jalostettuna rotuna onkin erinomainen kuljettamaan tavaroita vuodenajasta riippumatta. Seuraavassa esitetyt perinteiset ja myös moderneilla metodeilla valmistetut kuljetusvälineet ovat kaikki olleet käytössä niin retkeillessä, kuin muissakin työtehtävissä. Reppuja lukuunottamatta kaikki esiteltävät välineet ovat joko itse tehtyjä tai itse suunniteltuja. Rekien ja muiden välineiden rakentajana ja toteuttajana Petri Kangasvuo.

Kaikki siperianhuskyja harrastavat aloittavat yhdellä tai mahdollisesti kahdella koiralla, mikäli kasvattaja saa uuden harrastajan vakuuttuneeksi, ettei pentu ole onnellinen ilman seuraa. Kuitenkin yleensä alkuperäinen aikomus ei ole aloittaa suurimittaista valjakkoharrastusta, vaan siperianhuskyn hankintaan vaikuttaa usein nimenomaan sen reki- ja vetokoiraominaisuudet ja käyttömahdollisuudet aktiivisen henkilön tai perheen ulkoiluharrastuksissa ja retkeilyssä.

KESÄRETKEILY

Yhden koiran kesävarusteisiin kuuluvat tietenkin purilaat ja reput. Purilaiden käyttöä rajoittaa metsäinen maasto, sillä ne vievät yllättävän paljon tilaa leveyssuunnassa. Koira ei yleensä pysty arvioimaan mahtuuko purilaat kahden puun välistä, jolloin niiden ohjaaminen vaikeutuu. Tunturissa ja avomaastossa purilaat ovat kuitenkin oiva tapa kuljettaa enemmänkin tavaroita.

       
Yhden koiran kuormatut purilaat sekä yhden ja kahden koiran purilaiden malli

Kesäretkillä koira voi myös kantaa reppuja ja sillä tavalla se voi kuljettaa melkein oman painonsa retkivarusteita ja muita tavaroita, esimerkiksi oman ruokansa. Reppujen on oltava tukevaa tekoa ja ne eivät saa hiertää kainaloista tai lavoista, eikä ne myöskään saa heilua puolelta toiselle. Reput pitää muistaa aina pakata tasapainoon. Koira ei itse asiassa kanna reppuja "selässään" vaan mahdollisimman ylhäällä lähellä lapoja. Painoa voi olla reilustikin myös siitä syystä, että se jonkun verran estää sitä vetämästä liikaa. Irtihän reppukoiraa ei saa pitää. Yleensä siperianhusky kuitenkin oppii olemaan vetämättä silloin kuin ei ole varsinaista syytä siihen.

   

   

TALVIREISSUT

Kun talvi saapuu, vaihdetaan vetopeliä sääolosuhteiden ja tietysti koiramäärän mukaan. Niin kauan, kun koiria on vain yksi tai kaksi, voivat koirat vetää vain osan retkivarusteista. Yhden tai kahden koiran vedettäviä ovat ahkiot ja suksireet. Suksireki on mitoitettu siten, että jalasten väli on tavallisen retki- tai metsäsuksen tekemän ladun levyinen. Sekä ahkiossa, että suksireessä on hyvä olla kiinnitys hiihtäjän vyölle, kuten on valjakkokilpailujen pulkkaluokissa. Toinen mahdollisuus on, että koira tai koirat kulkevat hiihtäjän perässä, jos vain onnistuu opettamaan koiransa kulkemaan ilman, että se tallaa hiihtäjän suksille.

Puusta tehty ahkio, malli on haettu Kansallismuseosta

       

Ahkion ainoat ruuvit ovat pohjamuoviin kiinnitetyt nailonruuvit, muuten sekä ahkio, että suksireki ovat vain vitsaksilla ja raakanahalla koottu. Suksireen etukaari on kuusen näreestä kuumentamalla väännetty. Alunperin pohjamuovia ei ole ollut, mutta puinen pohjalauta katkesi junakuljetuksen aikana, jonka jälkeen tähän perinteiseen ahkioon laitettiin muovinen liukupohja. Alla oikealla olevat ahkiot on rakennettu 40cm läpimittaisesta paksusta muovisesta viemäriputkesta. Keula ja perä "lauta" on muotoiltu leikkaamalla ja kuumasaumaamalla oikeaan muotoon. Kuvassa myös modernit alumiiniset lumikengät ja ahkion suojapeite. Kaarestuslenkit on pujotettu vain porattuihin reikiin, samoin kuin vetohihna.

       

Alla muoviahkio käytössä
   

Kun koiria sitten kertyy riittävästi voidaan jo hankkia erilaisia suurempiakin rekiä. Alkutalvesta koirien kuntoa kasvatetaan voimaharjoittelulla. Tähän sopii puunajo isolla kuormarellä. Tällainen kuormareki kulkee jo kolmellakin koiralla, mutta silloin sitä ei voi lastata kovin täyteen. Yleensä käytössä on ollut 5-7 koiraa. Niin kauan, kun lunta ei ole vielä liiaksi, käytetään reissuilla isompaa retkirekeä ja myös kilparekeä, jos valjakoita on kaksi. Kuormattua kilparekeä pystyy jo kaksikin koiraa vetämään aivan hyvin. Retkireen hyvä puoli on suurempi jalasten leveys, kuin kilpareessä. Kun lunta kertyy liikaa ja se upottaa pohjaa myöten on se raskasta koirille. Jos vielä kuormaa on paljon on toboggan parempi, sillä se pysyy lumen pinnalla ja on koirillekin kevyempi vetää kuin tavallinen jalasreki. Varsinkin pidemmillä retkillä tobogganiin voi lastata melko isonkin määrän varusteita ja kevätsoseessa toboggan on verraton rekimalli. Vaikeista lumiolosuhteista voi lukea artikkelista "Syvässä lumessa kulkemisesta" . Retkireki on tukevaa tekoa, mutta se on hieman raskas ohjattava. Kilpareki taas kevyempänä on myös helpompi ohjata. Käytössä on ollut perinteinen kilpareki, joka nykymittapuun mukaan on jo liian painava varsinaiseen tarkoitukseensa kilparekenä. Meilläpäin löytyy harvemmin valmiita kelkkauria, joten rekipolut on yleensä tehtävä itse ja sitten ne on pidettävä myös auki koko talven ajamalla niitä. Monesti hyvä polku umpeutuu yhden lumisateen tai tuiskun jälkeen ja uran avaaminen on alettava uudestaan. Joskus voi joutua avaamaan uraa ensin hiihtämällä valjakon edellä tai tekemällä lenkki itse ensin suksilla ja odotella seuraavaan päivään, jolloin se on hieman pakkautunut tiiviimmäksi. Vasta keväthangilla päästään tilanteeseen, jossa olosuhteet eivät tee estettä liikkumiselle.

   
Vasemmassa kuvassa retkitoboggan ja toisessa kuvassa vasemmalla kilpareki ja oikealla retkireki. Lumikengistä suuremmat on ostettu ja pienemmät itse valmistettu. Taustalla nuori koira ensimmäisellä retkellään.

   
Toboggan asentopaikalla, valjaat puun oksalla tuulettumassa ja kuormattu retkireki, sekä itse valmistetut lumikengät.

   
Kuuden koiran valjakko ja retkireki sekä kahden koiran valjakko ja kilpareki