Ensimmäisessä osassa kerroimme värin vaikutuksista yleiseen mielikuvaan rodusta ja selvitimme miten pigmentti muodostuu, kulkeutuu kehon eri osiin ja minkälaisena sen sitten havaitsemme koiran ilmiasussa. Alustavasti esitimme myös tietoja värin perinnöllisyydestä ja totesimme eri värigeenien periytyvän toisistaan riippumatta, kun taas ne, muihin ominaisuuksiin vaikuttavat geenit, jotka ovat samassa kromosomissa, periytyvät useimmiten värigeenien kanssa yhdessä. Siksi on vaarallista suosia tai hyljeksiä tiettyä värigeeniä, sillä samalla voidaan menettää seuraavissa sukupolvissa rodulle elintärkeitä muita ominaisuuksia tai lisätä epäedullisten perintötekijöiden osuutta. Tässä osassa selvitämme eri värit fenotyypin mukaisesti. Kolmannen osan aiheena on perehtyä yksityiskohtaisemmin värigenetiikkaan.

Seuraavat ilmiasun mukaiset kuvaukset erivärisistä siperianhuskyista eivät siis selitä värien periytymistä, vaan ne on "niputettu" nimenomaan silmälle näkyvän värisävyn perusteella. SKL:ssa on koodattuna noin 700 (!) eri väriä ja väriyhdistelmää koirille, joten vaihtoehtoja pitäisi olla. Toivottavasti kuvaukset voivat olla selventäviä ilmoitettaessa rekisteröitävien pentujen värejä, sillä tällä hetkellä värinimityksien merkinnöissä on epäloogisuuksia. Eriväriset koirat rekisteröidään monesti samalle koodille ja/tai samanväriset eri koodille. On muistettava, että pentujen väri useinkin vaalenee iän myötä. "Mustana" syntynyt pentu voikin osoittautua "riistanväriseksi", joten päivän vanhoja pentuja on turha vielä rekisteröidä värin perusteella. Värin voimakkuus riippuu siitä, kuinka paljon tummaa ja vaaleaa pigmenttiä yksittäisessä karvassa on, miten ne sijoittuvat ja minkävärinen "vyö" dikromaattisessa karvassa on. Suuri vaalea osuus karvassa aiheuttaa harmahtavaa/ruskehtavaa varjostusta. Perusväri (*) ilmoitetaan pentueilmoituksessa ensimmäisenä. Perusväriksi katsotaan se kokonaisvärisävy, joka koirassa on ilmeisin. Mikäli koirassa on myös muita värejä/värisävyä perusväriä vähemmän ilmoitetaan ne seuraavaksi ja valkoisuusaste viimeisenä. Valkoisuus tulisi merkitä seuraavasti valkoisuusasteen lisääntyessä:

1) Perusvärinen* (umpivärinen, hyvin vähän valkoista tassuissa, rintaläikkä, kuonopiirto),

2) * valkein merkein (merkit silmien yläpuolella, rinnassa, kaulassa, tassuissa etc.),

3) *-valkoinen (väriä enemmän (yli 50%), kuin valkoista),

4) valkoinen ja * tai valko-* (valkoista hieman enemmän, yli 50%, kuin väriä),

5) valkoinen * merkein (merkit laikkuina, läiskinä, pilkkuina etc.),

6) valkoinen.

Yleensä erirotuisten koirien värit merkitään rekisteriin rodulle vakiintuneella tavalla, siten esim. harmaa villakoira on geneettisesti aivan eri värinen, kuin harmaa siperianhusky, samoin puna-valkoinen irlanninsetteri ei perinnölliseltä väriltään ole sama kuin puna-valkoinen siperianhusky. Mikäli koiralla on turkin värityksessä jokin erityispiirre (esim. "dirty face"- "mutakuono" tai voimakas selkäkuvio), voi sen aivan hyvin merkitä. Esim. harmaanruskea, musta maski tai beige-tumma mantteli.

Perusväriltään mustat koirat:

1) Kiiltomusta ja karhunmusta (jetblack); peitinkarva voi olla mono- tai dikromaattinen, pohjavilla hiilenharmaa tai myyränvärinen (=ruskehtava), voimakas runsas pigmentti. Valkoisuusaste usein vähäinen. Melko yleinen väri siperianhuskylla.

2) Musta; edellisen vaaleampi versio, peitinkarva usein dikromaattinen (vaalea juuri ja tumma kärki), pohjavilla tuhkanharmaa, beige tai valkoinen tai kaikkien näiden sekoitus. Vaalentavat geenit voivat vaikuttaa yksittäisessä karvassa kokonaissävyä vaalentavasti. Harmaa varjostus aiheutuu siitä, että osassa karvoista vaalean juuren osuus on mustaa kärkeä pitempi. Valkoisuusaste hyvin vaihteleva. Hyvin yleinen väri.

3) Punertavanmusta, kulomusta; kokonaisvaikutelma hieman ruskehtava, pohjavilla tuhkanharmaa, beige tai valkoinen tai näiden sekoitus. Punertava sävy luonnonvalossa voi olla osoitus koiran heterotsygoottisuudesta (Bb), jolloin se voi periyttää kuparinpunaista. Sävyä ei kuitenkaan saa sekoittaa vanhaan "auringonpolttamaan" karvanväriin. Valkoisuusaste vaihteleva.

4) ns. "Hylkeenvärinen" (seal); kokonaisvaikutelma hyvin tumma, jossa ruskehtava pohjavilla aiheuttaa erikoista varjostusta, peitinkarvat monokromaattiset. Pohjavilla beige samoin vaaleat kehon osat. Pigmentti voi ulottua alas raajoissa, muistuttaa muiden rotujen "black and tan"-kuviointia, sekä "agouti"-väritystä erona vain karvan monokromaattisuus. Valkoisuusaste usein vähäinen. Harvinainen väri.

Perusväriltään riistanväriset eli harmaat koirat:
Mustien ja harmaiden koirien suurin ero on yksittäisen karvan kaksivärisyys. Kaikkien harmaasävyisten koirien turkki on aina dikromaattinen, siten, että karvan keskellä on vyö. Pennut syntyvät melko tummina, johtuen siitä, että vain karvan kärki on näkyvissä.

1) "Agouti"; erittäin tumma riistanväri; merkit beigenväriset, ei valkoiset. Maski silmälaseilla ja kuonojuovalla. Pigmentti ulottuu hyvin alas raajoissa. Pohjavilla hiilen- tai tuhkanharmaa. Kirsu ja kynnet ovat yleensä poikkeuksellisen mustat, samoin viiksijouhet. Hyvin harvinainen väri, sekoitetaan usein "sudenväriin". Valkoisuusaste usein hyvin vähäinen.

2) Riistanväri eli "sudenväri"; punaruskeat pohjavillan sävyt aikaansaavat hyvin lämpimän vaikutelman. Ruskeat värisävyt huomattavat esim. korvien takana, kyynärpäissä ja kintereissä. Valkoisuusaste vaihteleva. Yleinen siperianhuskyn väritys.

3) Keskiharmaa; vaalea riistanväri, beigenväriset varjostukset. Pohjavilla vaaleanharmaa-beige, valkoinen-beige tai valkoinen. Valkoisuusaste vaihteleva. Hyvin yleinen väritys siperianhuskylla.

4) Hopeanharmaa; täydellinen punasävyjen puute aikaansaa lähes tasaharmaan koiran. Pohjavilla hopea-valkoinen. Vaalentavat ja haalistavat geenit vaikuttavat kokonaissävyyn, joskus koira näyttää jopa "siniseltä", samoin kirsu voi olla harmahtava. Valkoisuusaste vaihteleva. Yleinen väri.

Perusväriltään ruskeat koirat:
Siperianhuskylla on geneettisesti olemassa kaksi, mahdollisesti jopa kolme täysin erilaista "ruskeaa". Tunnetuin lienee ressessiivisestä b-geenistä johtuva, joka kaksinkertaisena (bb) aikaansaa kuparinvärisen (copper) koiran, joka rekisterissä merkitään punaiseksi. Toinen värityyppi on "soopeli", joka voi muistuttaa edellistä. Paras tapa erottaa nämä värit toisistaan on, muistaa, että soopelinvärisellä koiralla on aina musta kirsu ja huulet. Kolmas mahdollinen ruskea johtuu e-geenistä, joka kaksinkertaisena (ee) estää mustan värin leviämisen, kirsu ja huulet ovat kuitenkin mustat.

1) Suklaanruskea; tummin mahdollinen kuparinruskea, ruskea tai maksanvärinen pohjavilla. Valkoisuusaste voi olla vähäinen. Ei kovin yleinen.

2) Kuparinpunainen; kuvaa koiraa, jonka värisävy on enemmän punainen kuin keltainen, kirkas väri. Usein perinteinen valkokirjavuusaste. Yleinen punainen väri.

3) Oranssinpunainen; vaalein väriversio, jossa keltaiset sävyt dominoivat. Vaalentavat geenit vaikuttavat kokonaissävyyn. Valkoisuusaste sekoittuu muuhun vaaleuteen. Aika yleinen.

4) Soopeli; kirsu ja huulet aina mustat. Värin voimakkuus riippuu alusvillan väristä ja vaalentavista geeneistä. Tästä ruskeasta ei tulisi koskaan rekisteröitäessä käyttää nimitystä "punainen", joka viittaa edelliseen värityyppiin. Pohjavilla vaaleanruskea, beige, tai valkoinen. Peitekarvoissa mustat kärjet ja punaisenruskea tai beige juuri. Voi muistuttaa myös "sudenväriä". Valkoisuusaste vaihteleva. Suhteellisen harvinainen väri.

5) Keltainen; e-geeni kaksinkertaisena estää kaiken mustan värin karvoista, mutta kirsu säilyy mustana. Mahdollisesti osa beigen värisistä koirista onkin tätä tyyppiä.

Vaaleat koirat:
Vaaleat koirat syntyvät useimmiten myös vaaleina. Perimässään ne kantavat runsaasti yksittäistä karvaa ja kokonaissävyä vaalentavia geenejä. Usein selässä tummempaa varjostusta. Alusvilla valkoinen, beige tai vaaleanharmaa.

1) Hiekka; pohjavilla vaaleanharmaa-valkoinen tai valkoinen. Ei punasävyjä. Vaalentavat ja värin leviämistä estävät geenit vaikuttavat kokonaissävyä haalistavasti. Ainoastaan peitinkarvojen kärjet ovat värilliset, jolloin yleisväri voi olla hyvinkin vaalea. Valkoisuusastetta ei voi erottaa muusta vaaleudesta.

2) Beige; pohjavilla beige tai valkoinen. Kokonaissävy kellertävä. Keskiselässä voi olla tummempaa varjostusta. Vaalentavien geenien määrästä riippuen beigesävyt voivat olla tummemmat tai vaaleammat. Maski ja merkit voivat olla havaittavissa pentujen syntyessä, mutta voivat hävitä koiran aikuistuessa.

Perusväriltään valkoiset koirat:
Valkoisiakin siperianhuskyja on kahta tyyppiä. Tavallisin valkoinen on yleisen valkokirjavuuden ressessiivisimmän alleelin (sw) aiheuttama puhdas valkoinen. Joissain tapauksissa väriä voi olla hyvin vähän korvissa tai hännäntyvessä. Jälkeläiset ovat usein valkokirjavia (piebald). Pohjavilla puhtaan valkoinen tai vaalenharmaa-valkoinen. Toinen valkoisuustyyppi on äärimmäisen vaalennuksen aiheuttama valkoisuus, jota voi sanoa myös "valkaistuksi" (isabellanvärinen). Koirassa voi olla tietyssä valaistuksessa hyvin vaalea tai kellertävä kajastus, varsinkin selässä. Mahdollisesti myös naamakuviointi on havaittavissa. Pennut syntyvät usein tummempina, kuin puhtaan valkoiset pennut. Pohjavilla valkoinen, kellertävä tai beige. Jälkeläisissä on normaalivärisiä, vaaleita ja valkoisia, mutta ei aina valkokirjavia. Jatkuu....

sivun alkuun