Patella luksaatio (PL)

Polvilumpio eli patella on ruumiin suurin luujänne, joka on koiralla muodoltaan litteä ja pyöreähkö ja johon kiinnittyy reisilihaksen jänne ja polvilumpion suora nivelside. Kooltaan se on noin rodusta riippuen noin sormen kynnen kokoinen. Reisilihaksen tehtävä on raajan ojentaminen/suoristaminen. Polvilumpion suora side taas kiinnittyy sääriluuhun, eikä se veny, joten lumpion etäisyys sääriluusta pysyy aina samana. Suora side voi kuitenkin olla kiinnittynyt väärään kohtaan sääriluussa, silloin niveltä taivutettaessa siihen kohdistuu sivuttaisvoimaa, joka voi aiheuttaa lumpion sijoiltaanmenon. Normaalisti patella liikkuu reisiluun telaurassa ja nivelen koukistuessa se painautuu telauraa vasten. Normaaliasennossa (takaa katsottuna) reisi- ja sääriluu ovat suorassa linjassa ja polvilumpio kulkee telaurassa edestakaisin nivelsiteiden pitäessä sitä oikealla paikallaan, silloin siihen ei kohdistu sivuttaista voimaa. Jos koiralla on normaalit kulmaukset sijaitsee lumpio telauran keskivaiheilla, joka on syvä. PL aiheutuu useimmiten matalasta telaurasta reisiluun päässä. Mikäli koiralla on suorat polvikulmat, sijaitsee polvilumpio telauran yläosassa, joka on luonnollisesti matala. Pienikin sivuttaisvoima saattaa aiheuttaa sen sijoiltaanmenon. Polvilumpio luiskahtaa siten matalan uran yli mediaalisesti eli sisäänpäin. Isoilla roduilla sitä vastoin tapahtuu lateraalisia luiskahduksia, eli patella kierähtää ulospäin, tämä liittyy usein pihtipolvisuuteen. Liika rasitus voi myös aiheuttaa nivelsiteiden venymistä tai repeytymistä, jonka seurauksena polvilumpio luksoituu. Tutkimusten mukaan sekä liian suora, että liian kulmautunut takaraajan asento edistävät polvinivelvikojen syntyä (normaalikulma n. 130-135 astetta).

PL on suhteellisen yleinen pienillä ja hyvin pienillä roduilla (alle 10kg) ja tutkimusten mukaan näillä olisikin noin 12 kertainen riski PL:oon verrattuna keskisuuriin ja suuriin rotuihin. Lisäksi on havaittu, että vaivaa esiintyy 1,5x yleisemmin nartuilla kuin uroksilla. Eräissä tutkimuksissa on havaittu polvilumpion sijoiltaanmenon olevan ressessiivisesti periytyvä ominaisuus, mutta todennäköisesti vian esiintymiseen vaikuttaa useampia kuin vain yksi resessiivinen geenipari (on siis polygeeninen).