(back to Old Stories)

Siperianhuskyn rotumääritelmän eri versioiden historiaa ja vertailevaa tutkimusta
(Jos ei tunne historiaa on tuomittu toistamaan sitä)

Jokainen siperianhuskyrodun uusi omistaja törmää harrastuksensa hyvin varhaisessa vaiheessa rotumääritelmään. Onhan standardi se mittapuu, jonka perusteella voidaan muodostaa visuaalinen kuva rodun ihanneyksilöstä. Vaikka rotumääritelmä kertoo etupäässä koiran ulkomuodon kriteerit, sisältää se myöskin ajatuksen koiran käyttötarkoituksesta ja luonteesta, joskin nämä useinkin on sivuutettu hyvin nopeasti.

Siperianhuskyrotu tunnustettiin Amerikan Kennel Clubissa (AKC) vuonna 1930 ja ensimmäinen virallinen rotumääritelmä julkaistiin American Kennel Club Gazettessa 1932.

Samoihin aikoihin kolmekymmentäluvun aikana ”syntyi” myös toinen arktinen rekikoirarotu, nimittäin alaskanmalamuutti, jonka AKC tunnusti vuonna 1935. Alunperin nämä kaksi rotua olivat suurin piirtein samanoloisia pienin, mutta huomionarvoisin ulkomuodollisin eroin. Tällä hetkellä ero näiden kahden rodun välillä on ilmeinen, mitä se ei alunalkujaan ollut. Rotustatuksen vaatimuksena on kyetä yksiselitteisesti erottamaan tietty rotu toisesta. Paineet kohdistuivat siis sekä siperianhuskyn, että alaskanmalamuutin rotumääritelmiin, joiden puitteissa piti kyetä selväsanaisesti kertomaan näiden kahden rodun erot. Näitä olivat tärkeimpänä koko ja paino sekä luuston vahvuus. Ensimmäinen rotumääritelmä salli siperianhuskylle vielä suhteellisen suuren maksimipainon – liki 30 kiloa ja ilmaisi luuston tukevaksi ja kestäväksi, alaskanmalamuuttiahan ei ollut vielä rotuna.

Vuonna 1938 pioneerikasvattajat perustivat siperianhuskyrodun Amerikkalaisen rotujärjestön SHCA:n, joka ryhtyi uudistamaan rotumääritelmää samaan aikaan kun nämä samat henkilöt laativat myös alaskanmalamuutille omaa standardia. Ensimmäinen vaihe oli jakaa rodut koon ja painon mukaan, jolloin pienemmät/kevyemmät olivat siperianhuskyja ja isommat/raskaammat alaskanmalamuutteja. Siihen aikaan näiden rotujen kokoerot eivät vielä olleet niin suuria kuin nykyään. Samoin luuston vahvuus määriteltiin uudelleen: raskasluustoiset olivat alaskanmalamuutteja ja kevyemmät siperialaisia. Rotujen perusgeenipooliin kuului myös samoja yksilöitä. Uusi siperianhuskyn rotumääritelmäversio hyväksyttiin AKC:ssa 1938.

Tämäkään ei tyydyttänyt rodun pioneerikasvattajia, sillä jo 1941 AKC hyväksyi uudistetun ja hyvin yksityiskohtaisen määritelmän, missä rotua aivan oikein verrattiin eroavaisuuksissa sukulaisrotuihinsa alaskanmalamuuttiin, eskimo/grönlanninkoiraan ja samojediin. Samalla selvennettiin rakenteen variaatioita. Sillä tavalla pyrittiin säilyttämään rodussa alunalkujaan ollut työkoiran imago. Rakenteellisesti hyvää rekikoira siperialaista ei voida sitoa ainoastaan yhteen rakennemuottiin, mitä tällä kohdalla pyrittiin täsmentämään.

Vaikka Siperianhusky oli nyt saanut rotukoiran statuksen ja sillä tavalla oikeuden osallistua myös ulkomuotoa arvioiviin näyttely-kilpailuihin oli se edelleen vahvasti työ- ja valjakkokilpailupainotteinen rotu. Vuoden 1941 rotumääritelmä osoittautuikin niin hyväksi, että se oli voimassa 30 vuotta. Jonkinnäköisiä muutospaineita ilmeni kuitenkin 50- ja 60-lukujen taitteessa sillä rotujärjestö SHCA suunnitteli ja hyväksyi keskuudessaan jo 1962 uuden rotumääritelmäversion, joka oli myös suomalaisten siperianhuskyharrastajien ensimmäinen "virallinen" standardi. Tämän SHCA:n (mutta ei vielä AKC:n) hyväksymän määritelmän käänsivät suomeksi rotumme pioneerikasvattajat Esa Mäntysalo ja Kerttu Alm. Huomionarvoista on, että luonne-osio puuttuu näistä varhaisimmista rotumääritelmistä kokonaan. Myöskään liikunnasta ei ole omaa osiota ennen AKC:n vuonna 1971 hyväksymää määritelmää vaan se on sivuutettu yleisvaikuteman yhteydessä muutamalla sanalla.

Vuoden 1972 alusta astui voimaan uusi AKC:n v.1971 hyväksymä määritelmä, josta oli AKC:n toivomuksesta poistettu vertaukset muihin rotuihin ja eläimiin yleensä. Tämän 1971 määritelmän hyväksyi sitten myös FCI v.1973 ja vihdoin myös SKL-FKK 1976. Vuoden 1971 määritelmää korjattiin sanajärjestyksen osalta FCI:n pyynnöstä ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa, sen SKL-FKK hyväksyi 1992. Nykyinen rotumääritelmä on AKC:n v.1991 hyväksymä (FCI-1995, SKL-FKK-1995), mutta siihen ei ole nytkään tullut varsinaisia muutoksia kuin sanajärjestykseen, tällä muutostyöllä on ilmeisesti pyritty vain yhdenmukaistamaan kaikkien rotujen määritelmät saman kaavan mukaisiksi. Ainoastaan kahdessa kohdassa se poikkeaa vanhasta määritelmästä, sillä lisäyksenä kohtaan koko ja paino on tullut: ”On virhe, jos koira antaa vähääkään raskasluustoisen tai ylipainoisen vaikutelman”: Tämä ilmeisesti siksi, että näyttelykehissä oli alettu yhä enenevässä määrin suosia jykevämpiä yksilöitä ja monet amerikkalaiset näyttelyvoittajat olivat alkaneet muistuttaa jykevyysasteeltaan pienikokoisia alaskanmalamuutteja. Toinen muutos koskee utopistista toivetta 45° lapakulmaan, mikä mahdottomana on kokonaan poistettu määritelmästä.

AKC:n ja rotujärjestö SHCA:n virallisen rotumääritelmän rinnalle muotoutui 1980-luvulla amerikkalaisten siperianhuskyharrastaja- ja kilpailijakonkareiden toimesta ”rinnakkaisrotumääritelmä”, jonka syntyyn vaikuttivat ratkaisevasti Roland Lombard (Igloo Pak-kennel), Charles ”Sonny” Belford (Alec Belfordin poika, Belford´s- kennel) ja Richard Moulton (Milton ja Eva ”Short” Seeleyn Chinook/Alyeska/Wonalancet-kennelin koirahandleri ja ajaja) sekä Vincent Buoniello (Fortsalonga´s-kennel), jotka kaikki Buonielloa lukuunottamatta olivat alkaneet kilpailu-uransa jo 1930-luvulla. He olivat aidosti huolestuneista vuosisadan parhaimman rekikoirarodun käyttöominaisuuksien taantumasta ja kehittivät käyttöominaisuuksia mittaavan SEPP-testin, jonka pohjalta rinnakkaisrotumääritelmä muotoutui. Ratkaisevin ero virallisiin määritelmiin on paino, sillä molempien sukupuolien maksimipainosta on vähennetty 2-3 kiloa. Tämä oli myös historiallinen tarkkuus, sillä eräs rodun suurimmista varhaisista yksilöistä, Belford´s Wolf, painoi vain 25 kiloa. Huomionarvoista on myös, kuinka paljon tämä rinnakkaismääritelmä muistuttaa vuoden 1941 rotumääritelmää.

Seuraavassa kaikki siperianhuskyn eri rotumääritelmäversiot:

1930 (AKC julkaisee1932)
AKC 1938
AKC 1941
SHCA 1962 suomalaisten ensimmäinen
AKC 1971 vanhempi käännös (hyv. FCI 1973, SKL-FKK 1976)
AKC 1971 uudempi käännös (hyv. FCI 1979, SKL-FKK 1992)
AKC 1991 nykyinen (hyv. FCI & SKL-FKK 1995)
Rinnakkaisrotumääritelmä
Selitykset

SIPERIANHUSKYN ROTUMÄÄRITELMÄ 1930 (1932)
Käännös Ritva Lahtonen (korj. Ika)

Yleisvaikutelma : Siperianhuskyja on käytetty vetokoirina koillis-Aasiassa vuosisatojen ajan. Siperianhuskyn pitäisi olla poikkeuksellisen aktiivinen, nopea ja kevytliikkeinen. Sen pitäisi pystyä juoksemaan valjakossa painoa vetäen 20 mailin (32,2 km:n) tuntivauhtia lyhyellä matkalla. Sen pitäisi olla vahva, rohkea ja väsymätön taipaleella. Sillä pitäisi olla syvä, vahva rinta, vankka ja kestävä (heavy) luusto, vahvat raajat ja käpälät, suora, voimakas selkä ja kehittyneet takapään lihakset. Aikuisen uroksen säkäkorkeus n. 23 tuumaa. (58,4 cm) ja paino n. 60 paunaa (27,2 kg). Nartun pitäisi olla hieman pienempi ja painaa n. 10 tai 12 paunaa (4,5 tai 5,4 kg) vähemmän.

Pää : Pään koon tulisi olla suhteessa runkoon, mutta ei kömpelö tai liian iso. Leveys korvien välistä keskiluokkaa. Korvat korkealla päälaella, suoraan ylöspäin olevat (erect), keskikokoiset, pystykärkiset (pointed at the tops) ja sisäpuolelta karvan peittämät. Pään tulisi olla keskipitkä ja hieman kiilamainen. Leuat ja hampaat hyvin vahvat, ei ylä- eikä alapurenta. Silmä voi olla joko sininen tai ruskea, ilme innokas, ystävällinen ja älykäs. Silmänreunukset tummat. Kirsu on joko vaaleanruskea tai musta. Kuono voimakas, huulet tummat ja tiiviit.

Rintakehä ja kylkiluut : Rinta syvä ja voimakas, mutta ei liian leveä. Kylkiluut hyvin kaareutuneet ja syvät.

Selkä, lantio ja polvet :Lanne hieman kaareutunut ja erikoisen lihaksikas. Polvet alhaalla ja hyvin lihaksikkaat. Selkä suora ja vahva ja hyvin kehittynyt – ei liian pitkä.

Raajat : Suorat, hyvän pituiset, hyvin lihaksikkaat, luusto hyvä.

Käpälät : Vahvat, ei liian tiiviit, polkuanturat erityisen kestävät, varpaiden ja päkiöiden välissä suojaava karva.

Häntä : Pitkä. Normaalisti koira kantaa sitä selän yllä, mutta joskus alaspäin, varsinkin väsyneenä. Tuuheakarvainen, mutta ei lamppuharja.

Koko ja paino : Urokset. Säkäkorkeus 22-23 ½" (55,9-59,7 cm), paino 56-64 paunaa (24,5-29 kg). Nartut: Säkäkorkeus 21-22 ½" (53,3-57,2 cm), paino 44-54 paunaa (20-24,5 kg).

Väritys : Kaikki värit valkoisesta mustaan sallittuja sisältäen monia harmaan vivahteita ja erilaisia suden värejä.

Turkki : Paksu, pohjavilla hyvin pehmeä ja lämmin. Peitinkarva ei saisi olla liian pitkää eikä karkeaa, vaan suoraa ja kehonmyötäistä, niin että se ei peitä koiran sulavia linjoja. Lamppuharjamainen tai pörröinen turkki ei ole toivottava.

Pisteasteikko : Koko ja yleisvaikutelma 25, pää ja kaula 10, turkki ja väri 10, rinta ja kylkiluut 10, takapää ja polvet 15, selkä 10, raajat 10, käpälät 5, häntä 5 – yhteensä 100.

SIPERIANHUSKYN ROTUMÄÄRITELMÄ 1938
Käännös: Ritva Lahtonen (korj. Ika)

Yleisvaikutelma:
Siperianhusky on reipas, tyylikkään näköinen, keskikokoinen koira, jolla on vahva ja tiivis runko. Lanne ei saa olla liian lyhyt, selkä on vahva ja keskipitkä, liikunta nopeaa ja vaivatonta, rintakehä syvä ja lyhyt. Luusto on keskivahvaa, takaraajat hyvin lihaksikkaat. Alusvilla paksua pehmeää, runkoa myötäilevät peitinkarvat eivät saa olla liian pitkät. Päästä saa kettumaisen vaikutelman. Työskennellessään ja ollessaan innostunut koira kantaa "ketunhäntäänsä" kiertyneenä selän yli, levossa alaspäin. Nartut ovat kooltaan ja painoltaan uroksia pienempiä, korkeudeltaan keskimäärin 2 tuumaa ja painoltaan 10 paunaa.

Pää on keskikokoinen, suhteessa koiran runkoon. Korvien väli keskitasoa tai kapea. Pää kapenee asteittain silmiä kohti ja pyöristyy kohtalaisesti.

Kuono keskipitkä, huulet tummat ja tiiviit, leuat ja hampaat vahvat, saksipurenta.

Kirsu vaaleanruskea tai musta, valkoisilla koirilla on sallittu punainen kirsu.

Silmät vain hieman vinot, joko ruskeat tai siniset, ilme innokas, ystävällinen ja kettumainen. Valkoiset silmät sallitaan eivätkä ne ole merkki ristisiitoksesta. Silmänreunukset tummat.

Korvat : Pystyt, korkealla päälaella, lähellä toisiaan, pienet tai keskisuuret, lievästi pyöristyneet kärjistä ja hyvin karvoittuneet sisäpuolelta. Korvien takaosa on hieman kaareva.

Rintakehä, kylkiluut ja olkapäät : Rintakehä syvä ja vahva, mutta ei liian leveä. Kylkiluut hyvin kaareutuneet ja syvät. Olkapäät vahvat ja voimakkaat.

Selkä ja lanne : Selkä keskipitkä, ei liian pitkä mutta voimakkaasti kehittynyt. Lannelihakset hyvin kehittyneet, ei rasvakerrostumaa. Lantio hieman kaareva.

Raajat : Suorat. Lihakset ja luusto on hyvin kehittyneet. Ei liian raskasluustoiset. Koiralla voi joskus olla kannukset takajaloissa. Tämä ei ole virhe, mutta ne olisi parasta poistaa, koska ne häiritsevät koiran työskentelyä.

Käpälät : Soikeat, ei liian leveät kuten eskimokoiralla tai alaskanmalamuutilla. Vahvat ja joustavat polkuanturat, joiden välissä vahva karva.

Häntä : Kettumainen häntä, jota koira kantaa selän yllä työskennellessään tai ollessaan innostunut ja alhaalla levossa. Vahvaturkkinen häntä, jota voisi kuvailla "sirppimäiseksi ketunhännäksi".

Koko ja Paino : Huomiota tulisi kiinnittää näihin kahteen seikkaan. Urokset välillä 21-23½ inc. (53,3 – 59,7cm), nartut 20-22 inc. (50,8 –55,9cm). Urokset 50-60 lbs. (22,7 –27,2kg), nartut 40-45 lbs. (18-20,4kg).

Väri : Kaikki värit ovat sallittu valkoisesta mustaan monine eri variaatioineen.

Turkki : Siperianhuskyllä on paksu, pehmeä ja untuvainen alusvilla. Peitinkarva on tiheä, ei liian pitkää (kuten samojedinkoiralla) ja pehmeälaatuista ja vartalonmyötäistä. Turkki ei näytä pörröiseltä eikä karkealta.

Pisteasteikko : Yleisvaikutelma 20, pää 20, selkä 15, raajat, tassut ja olkapäät 20, turkki ja väri 15, häntä 10 = yhteensä 100.

SIPERIANHUSKYN ROTUMÄÄRITELMÄ 1941
Käännös: Inkeri Kangasvuo

Yleisvaikutelma
Siperianhusky on reipas, miellyttävän näköinen, keskikokoinen koira, nopeasti ja keveästi liikehtivä, liikunta vapaata ja joustavaa. Sillä on voimakas kohtuullisen tiivis runko, syvä vahva rintakehä, hyvälihaksiset olkapäät ja takaosa ja suorat voimakkaat raajat, joissa on keskivahva luusto. Sen turkki on tiivis ja hyvin pehmeä ja se kantaa tuuheaa häntäänsä kaarella selän päällä ollessaan tarkkaavainen ja riippuvana ollessaan levossa. Pää on kaunispiirteinen ja kettumainen, silmien ilme on valpas ja ystävällinen. Sen luonteenomainen liikunta on väsymätöntä ja ilmeisen vaivatonta, kun se juoksee vapaana tai löysässä taluttimessa, mutta osoittaa suurta voimaa vetäessään. Ravi on kevyttä ja tasaista ja melko nopeaa. Nartut ovat pienempiä kuin urokset, keskimäärin 5cm (2inc) lyhyempiä ja noin 4,5 kg (10lbs) kevyempiä. Siperianhuskyjen rakenne vaihtelee suhteellisen tiiviistä (compact, muttei koskaan tanakka; cobby) melko linjakkaisiin (rangy). Kaikissa rakennetyypeissä luuston täytyy olla keskivahva, selkä voimakas (ei koskaan notko liiasta pituudesta) ja säkäkorkeus ei saa ylittää 60cm (23,5inc), linjakkuus on ainoastaan mittasuhteissa ei todellista ilmavuutta.

Pää
Kallo on keskikokoinen ja suhteessa runkoon, korvien väli keskileveästä kapeaan, kallo kapenee vähitellen silmiä kohti ja on kohtuullisesti pyöristynyt. Kuono on keskipitkä. Sekä kallo että kuono ovat hienopiirteiset. Huulet tummat ja tiiviit. Leuat ja hampaat voimakkaat, leikkaava purenta.
Virheitä: Pää kömpelö tai raskas, kuono-osa massava (kuin alaskanmalamuutilla) kallo liian leveä korvien välistä, kuonon suippous tai raskaus.

Korvat keskikokoiset, pystyt, lähellä toisiaan ja korkealle kiinnittyneet, takaa kaareutuneet ja sisäpuolelta karvaiset. Korvat ovat hieman korkeammat kuin leveys korvanjuuresta ja lievästi pyöristyneet kärjistä. Kun koira on tarkkaavainen, korvat asettuvat lähes rinnakkain päälaelle, sisäreunat melko lähellä toisiaan korvien juuresta.
Virheitä: Matala-asentoiset korvat, liian isot, ”litteät” korvat, taittokorvat.

Silmät joko ruskeat tai siniset (värittömät, jääsilmät) toinen sininen ja toinen ruskea hyväksytään, muttei toivottava, hieman vinoasentoiset. Silmissä on tarkkaavainen ja ystävällinen katse, ilme on selvästi kiinnostunut, joskus jopa ilkikurinen.

Kirsu musta toivottava, mutta ruskea hyväksytään yksilöillä, joilla on punertava turkki, lihan värinen kirsu ja silmäluomet hyväksytään valkoisilla koirilla. Joillain yksilöillä, erityisesti mustavalkoisilla on joskus nk. ”lumikirsu” tai ”tuhruinen” kirsu so. kirsu on yleensä yksivärinen musta, mutta siihen tulee vaaleanpunainen juova talvella. Tämä on hyväksyttävä, muttei toivottava.

Turkki. Siperianhuskylla on tiheä, pehmeä kaksinkertainen turkki, joka koostuu pehmeästä, tiiviistä, untuvaisesta alusvillasta ihoa vasten ja päälliskarvoituksesta, joka on pehmeä ja sileälaatuinen antaen ”turkismaisen” ulkomuodon ja selkeät ääriviivat (erotuksena alaskanmalamuutin karkeasta ja pörröisestä turkista ja eskimokoiran karhunturkin kaltaisesta turkista), turkki on yleensä keskipituinen.
Virheet: Karkea, pörröinen ulkomuoto (kuten samojedi, alaskanmalamuutti tai eskimokoira), alusvillan puute (paitsi karvanlähtöaikoina)

Häntä on tuuhea pyöreän harjamainen. Tarkkaavaisen tai juoksentelevan koiran hännänasento on selän päällä sirpin muotoisella kaarella ja riippuvana, kun koira työskentelee tai on levossa. Häntä ei saa maata litteästi selkää vasten. Karva on yleensä keskipitkää vaihdellen jonkun verran myös koiran turkin pituuden mukaan.

Väri. Kaikki värit ja valkoinen hyväksytään ja kaikki kuvioinnit. Yleisimmät värit ovat erilaiset sudenharmaan ja hopeanharmaan sävyt, ruskea (vaalea soopeli) ja musta valkein merkein. Monenlaiset merkit, erityisesti merkit päässä löytyvät siperialaisen väreissä – mukaan luettuna monet huomiota herättävät kuviot ja erikoiset merkit, joita ei muissa roduissa löydy. Yleisiä ovat kalottimaiset merkit, maskit ja silmälasikuviointi.

Rinta, kylkiluut, lavat. Rintakehän tulisi olla syvä ja voimakas, muttei liian leveä, kylkiluut hyvin kaareutuvat ja syvät. Lavat hyvin kehittyneet ja voimakkaat.
Virheet: Rintakehä liian leveä (kuten alaskanmalamuutilla), heikko tai litteä rintakehä. Heikot lavat.

Selkä, lanne ja takaosa. Selkä on keskipitkä, ei liian pitkä tai tiivis (kuten norjanharmaahirvikoira) ja voimakkaasti kehittynyt. Lanne hyvälihaksinen ja kevyesti kaareva. Rungossa ei saa olla liikapainoa eikä lihavuutta. Takaosa voimakas ja hyvinkulmautunut.
Virheet: Heikko tai notko selkä, mikä tahansa heikkous taka-osassa.

Raajat suorat ja hyvälihaksiset, hyväluustoiset (muttei koskaan raskasluustoiset kuten alaskanmalamuutilla tai eskimokoiralla) kintereet hyvin kulmautuneet. Takajaloissa joskus kannukset, ne eivät ole osoitus epäpuhtaasta jalostuksesta, mutta koska ne voivat haitata työskentelyä pitäisi ne poistaa mieluiten heti syntymän jälkeen.
Virheet: Raskas luusto, liian kevyt luusto, takakulmausten puute.

Tassut soikeat, ei niin leveät kuin eskimokoiralla tai alaskanmalamuutilla, runsaskarvaiset päkiöiden välistä, päkiät sitkeät ja paksut. Tassut tiiviit eivätkä liian suuret (kuten alaskanmalamuutilla) tai liian pienet (kuten samojedilla). Siperialaisen tassu, kuten muillakin aidoilla arktisilla koirilla on ”lumikenkä-tassu” so. jossainmäärin räpylämäinen varpaiden välistä kuten noutajilla. Hyvät tassut ovat erittäin tärkeät ja siksi tassut tulisi aina arvostella kehässä.
Virheet: Pehmeät tai litteät varpaat, tassut liian isot ja kömpelöt tai liian pienet ja hienostuneet.

Korkeus:         urokset 53-60cm (21-23,5 inc), nartut 51-56cm (20-22 inc).
Paino:         urokset 20-27kg (45-60 lbs), nartut 16-23kg (35-50 lbs).
Hylkäävä virhe uroksella yli 27kg (60lbs) ja nartulla yli 23kg (50lbs) (mikä tahansa yli näiden painojen osoittaa roturisteytystä). Korkeus ja paino ovat eritäin tärkeät ja ylimpiä arvoja on tarkasti noudatettava.

Yhteenveto: Tärkeimmät rotupiirteet siperianhuskylle ovat keskikoko ja keskivahva luusto, pehmeä turkki, korkea-asentoiset korvat. Liikunnan vaivattomuus ja hyvä luonne. Kömpelyyttä, rungon raskautta, käsittelyn vaikeutta tai liikunnan vaikeuksia tulisi rankaista. Niiden virheiden lisäksi, jotka on edellä mainittu, kaikki ilmeiset rakenteelliset virheet, jotka ovat yleisiä muillakin roduilla, kuten pihtikintut, ovat yhtä epätoivottavia siperianhuskylla, kuin muillakin roduilla, vaikkei niitä tässä erikseen mainitakaan.

ROTUMÄÄRITELMÄ SHCA 1962
Käännös: Esa Mäntysalo ja Kerttu Alm.

Yleisvaikutelma:
Siperianhusky on keskikokoinen, voimakas, mutta kuitenkin sirorakenteinen työkoira. Keskimääräisen kiinteä ruumiinrakenne, erinomainen turkki, pystyt korvat ja tuuhea selän ylle kaartunut häntä ovat tämän kyvykkään rekikoiran arktista perintöä. Sille luonteenomainen liikunta on vapaata ja vaivatonta, mutta uskomattoman voimakasta, kun kyse on vetämisestä. Valpas ja ystävällinen ilme sen aavistuksen verran vinoissa silmissä antaa viitteen hyvästä ja luonteeltaan mukautuvaisesta kumppanista.

Pää:
Kallo on keskikokoinen, kiilamainen, päälaelta hieman pyöristynyt ja oikeassa suhteessa ruumiin kokoon. Korvat melko korkealle kiinnittyneet. Kuono keskipitkä, so välimatka kirsusta otsapenkereeseen on jokseenkin yhtä pitkä kuin otsapenkereestä takaraivoon. Pääkallo ja kuono ovat hienosti muotoutuneet. Huulet tummat ja tarkoin yhteensopivat. Leuat voimakkaat. Saksipurenta.
Virheet: Liian raskas pää, liian leveä kallo, kuono joko liian paksu, suippo tai karkea.
Korvat pystyt, melko korkealle kiinnittyneet, keskikokoiset, kärjistään hieman pyöristyneet ja sisäpuoleltaan hyvin karvoittuneet. Koiran ollessa tarkkaavainen ovat korvat käytännöllisesti katsoen yhdensuuntaiset.
Virheet: liian suuret, tai liian alas kiinnittyneet korvat. Korvat, jotka eivät ole riittävän voimakkaasti pystyt.
Silmät: Hieman vinoasentoisten silmien ilme on valpas, mutta ystävällinen, kiinnostunut ja myös leikkisä. Silmien väri joko ruskea tai sininen. Toinen silmä ruskea, toinen sininen on sallittu, mutta ei toivottava.
Virheet: Silmien asento liian vino.
Kirsu mieluiten musta. Punaturkkisilla koirilla on ruskea kirsu sallittu ja valkoisilla koirilla lihanvärinen kirsu ja silmäluomet. Talvella ajoittain vaaleanpunaiseen vivahtava kirsu on sallittu, mutta ei toivottava.
Niska on voimakas, kaareva ja jokseenkin lyhyt.

Ruumiinrakenne
Ruumis on kohtalaisen tiivis, mutta ei koskaan kömpelö. Rinta syvä ja voimakas, mutta ei liian leveä. Kylkiluut hyvin joustavat ja syvät. Hartiat voimakkaat ja hyvin asettuneet selkään. Selkä keskipitkä ja voimakas, selkäviiva suora. Kupeet tiukat ja kuivat sekä vain heikosti kaareutuvat.
Virheet: heikko tai pehmeä selkä sekä karpinselkä.

Raajat ovat suorat ja lihaksikkaat, niiden luusto on vankka, mutta ei raskas. Takaraajat voimakkaat ja hyvinkulmautuneet. Polvinivel hyvin koukistunut. Kannuksia ei sallita.
Tassut ovat soikionmuotoiset, keskikokoiset, kiinteät ja hyvin karvaiset varpaiden välistä. Polkukänsät sitkeät ja syvään pehmustetut. Lyhyesti sanoen tassu on tyypillinen lumikenkä, jonkinverran räpylää varpaiden välissä.
Virheet: Liian kevyt tai liian raskas raajojen luusto, riittämätön kulmaus takajalan polvessa, pehmeä ranne, tassut pehmeät ja/tai latuskaiset.

Häntä hyväkarvainen. Koiran ollessa tarkkaavainen tai juostessa, se kantaa häntäänsä sirpin terän tavoin kaarella selän yllä. Häntä ei tällöin saa pyörtää kummallekaan sivulle, eikä painua tiiviisti selälle. Kun koira työskentelee tai seisoo levossa, riippuu häntä alhaalla. Häntäkarva tavallisesti keskipituista, mutta vaihtelee jonkinverran koiran muun karvapeitteen pituuden mukaan.

Karvapeite on kaksinkertainen. Alusturkki on tiheä, pehmeä ja untuvainen ja sen tulee olla riittävän pitkä ja tuuhea kannattamaan peitinkarvan. Ulompi karvapeite, peitinkarva, on hyvin paksu, sileä ja pehmeä antaen turkille erinomaisen ulkonäön ja selväpiirteiset ääriviivat. Peitinkarva tavallisesti keksipituista. Pitempi turkki on sallittu, sikäli kuin sen rakenne on pehmeä turkin pituudesta riippumatta.
Virheet: Karkearakenteinen tai pörröisen näköinen turkki mikä hävittää koiran selväpiirteiset ääriviivat. Alusturkin puuttuminen, paitsi jos koira on todella karva-ajolla.

Väri: Kaikki värit, myös valkoinen ja kaikki kuvioinnit ovat sallittuja. Erilaiset suden värivivahteet, hopeanharmaa ja nahanruskea sekä musta yhdessä valkoisen värityksen kanssa ovat yleisimmät. Pään kuviointien suuri lukumäärä on tavallista tälle rodulle. Niihin sisältyvät myös monet huomiota herättävät ja harvinaiset kuvioinnit joita ei tavata muilla roduilla. Myssyä muistuttava päänkuvio ja silmälasit ovat tyypillisiä.

Koko:
Korkeus: uroksen säkäkorkeus saa olla 53,4 cm:stä 59,7 cm:iin, narttujen 50,8 cm:stä 55,8 cm:iin.
Paino : uroksen paino saa olla 20,4 kg:sta 27,2 kg:aan, narttujen 15,9 kg:sta 22,7 kg:aan.
Diskvalifiointi: urokset, joiden säkäkorkeus on yli 59,7 cm ja nartut, joiden säkäkorkeus on yli 55,8 cm diskvalifioidaan. Sekä korkeus, että paino ovat hyvin tärkeitä.

Yhteenveto:
Siperianhuskyn tärkeimmät piirteet ovat keskikokoisuus, keskivahva luusto, pehmeä turkki sekä hyvä luonteenlaatu. Kömpelö ja raskas yleisvaikutelma ja liikunta ovat tuomittavat. Lisänä edellämainittuihin virheisiin ovat kaikki ilmeiset rakennevirheet, jotka ovat yhteisiä kaikille roduille, vaikka niitä ei ole tässä yhteydessä yksityiskohtaisesti käsitelty.

SIPERIANHUSKYN ROTUMÄÄRITELMÄ
AKC 1971, FCI 1.8.1973, käännös SKL-FKK:n hallituksen hyväksymä 7.9.1976

Yleisvaikutelma
Siperian husky on keskikokoinen käyttökoira, joka liikkuu kevyesti ja tyylikkäästi. Runko on verraten tiivis ja tuuheaturkkinen. Pystyt korvat ja tuuhea häntä viittaavat rodun arktiseen perintöön. Erinomaisena rekikoirana se vetää valjaissa kevyttä kuormaa kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Rungon mittasuhteet ja muoto heijastavat voimaa, nopeutta ja kestävyyttä. Urokset ovat urosmaisia, eivät koskaan karkeita, nartut narttumaisia olematta kuitenkaan rakenteeltaan heikkoja. Ihannekunnossa kiinteä- ja hyvälihaksinen siperian husky ei ole ylipainoinen.

Pää:
Kallo keskikokoinen ja suhteikas runkoon nähden; hieman pyöristynyt päälaelta kaveten vähitellen leveimmästä kohdasta silmiä kohden.
Virheet : Liian kömpelö, raskas tai liiaksi vailla kulmikkuutta oleva pää.

Kuono : keskipituinen, etäisyys kuononkärjestä otsapenkereeseen sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn. Otsapenger selvä, kuononselkä suora. Kuono on keskileveä, kaveten vähitellen kirsua kohti; kuononkärki ei ole terävä eikä teräväkulmainen. Huulet tummat ja tiiviit. Leikkaava purenta.
Virheet : Heikko, liikaa kapeneva, liian karkea, liian lyhyt tai liian pitkä kuono. Loiva otsapenger. Muu kuin leikkaava purenta.

Korvat : keskikokoiset, kolmiomaiset. Paksut, tuuheakarvaiset, takaa hieman kaartuvat, vankasti pystyt, kärjistään hieman pyöristyneet, lähekkäin ja korkealle päähän kiinnittyneet, osoittaen suoraan ylös.
Virheet : Liian suuret ja haja-asentoiset korvat. Korvat, jotka eivät ole vankasti pystyt.

Silmät : mantelinmuotoiset, kohtalaisen kaukana toisistaan ja hieman vinoasentoiset. Ilme valpas, ystävällinen, tarkkaavainen joskus jopa ilkikurinen. Voivat olla väriltään ruskeat tai siniset, eriväriset tai sekaväriset silmät sallitut.
Virheet : Liian vinot tai lähekkäin olevat silmät.

Kirsu on musta, mutta maksanvärinen punaisilla koirilla ja voi olla lihanvärinen puhtaanvalkoisilla koirilla. Punajuovainen "lumikirsu” on sallittu.

Runko:
Kaula keskipitkä ja kaartuva, seistessä uljasryhtinen. Koiran juostessa kaula ojentuu eteen.
Virheet : Liian lyhyt ja paksu tai liian pitkä kaula.

Lavat viistot, noin 45 asteen kulmassa maahan nähden. Olkavarsi suuntautuu taaksepäin olkanivelestä kyynärpäähän olematta koskaan kohtisuorassa maahan nähden. Lihakset ja jänteet kiinnittävät lavat tiiviisti rintakehään.
Virheet : Pystyt tai löysästi kiinnittyneet lavat

Rintakehä syvä ja vahva, mutta ei liian leveä. Syvin kohta kyynärpäiden tasalla ja heti niiden takana. Kylkiluut kaartuvat hyvin selkärangasta lähtiessään, mutta kaarevuus vähenee kyljissä, jotta liikkeet olisivat vapaat.
Virheet : Liian leveä, tynnyrimäinen tai heikko rintakehä. Liian litteät kyljet.

Selkä keskipitkä, suora ja vahva, yläviiva vaakasuora säästä ristiin. Se ei ole lyhyt ja tukeva eikä notko liian pituuden seurauksena. Lanne voimakas, rintakehää kapeampi. Alaviiva hivenen kohoava. Lantio viettää hieman, mutta ei koskaan niin jyrkästi että se rajoittaisi takaraajojen työntöä. Runko olkanivelestä istuinluuhun on hieman pitempi kuin säkäkorkeus.
Virheet: Heikko tai notko selkä, karpinselkä, laskeva yläviiva.

Raajat ja käpälät:
Eturaajat : Edestä katsottuna seisovan koiran raajat ovat yhdensuuntaiset ja suorat, kyynärpäät tiiviisti runkoa vasten. Sivusta katsottuna ranteet ovat hieman taipuneet mutta voimakkaat ja joustavat. Luusto on vankka olematta koskaan raskas. Kyynärpää sijaitsee säkäkorkeuden puoliväliä hieman ylempänä. Eturaajojen kannukset voidaan poistaa.
Virheet : Heikot ranteet. Liian raskas luusto. Eturaajat liian lähekkäin tai liian leveällä. Ulkonevat kyynärpäät.

Takaraajat :Takaa katsottuna koiran seistessä takaraajat ovat yhdensuuntaiset. Reisi on lihaksikas ja voimakas. Polvikulmaus ja kinnerkulma selvä. Kinner alhaalla. Mahdolliset kannukset poistettava.
Virheet : Puuttuvat kulmaukset, pihtikintut, takaraajat liian lähekkäin tai leveällä.

Käpälät soikeat, mutta eivät pitkät. Päkiät keskikokoiset, tiiviit, sitkeät ja paksut. Varpaiden ja päkiöiden välit tuuheakarvaiset.
Virheet : Pehmeät tai harittavat varpaat. Päkiät liian suuret ja kömpelöt, liian pienet ja sirot. Käpälien ulko- ja sisäkierteisyys.

Häntä tuuhea, ketunhännän muotoinen. Hännän kiinnityskohta on aivan yläviivan tason alapuolella. Tarkkaavainen koira pitää häntää selällä kauniissa sirpinmuotoisessa kaaressa. Ylhäällä pidetty häntä ei kierry rungon kummallekaan puolelle eikä makaa litteästi selkää vasten. Koiran työskennellessä tai ollessa levossa häntä tavallisesti riippuu. Karva hännässä on keskipituista ja suunnilleen saman pituista päällä, sivuilla ja alla antaen pyöreän harjan vaikutelman.
Virheet: Selkeää myötäilevä tiukasti kiertynyt, liian pöyheä, liian alas tai liian korkealle kiinnittynyt häntä.

Liikkeet:
Luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisesti vaivatonta. Koira liikkuu nopeasti ja kevyesti. Näyttelykehässä se tulisi esittää talutin löysänä, kohtalaisen nopeassa ravissa, jolloin näkyy eturaajojen hyvä, pitkä askel ja takaraajojen hyvä työntö. Edestä katsottuna koiran kävellessä käpälät eivät astu samalle uralle, mutta nopeuden lisääntyessä raajat vähitellen siirtyvät lähemmäs toisiaan kunnes päkiät laskeutuvat rungon pituusakselin alla olevalle viivalle. Kun käpälien jäljet yhtyvät, etu- ja takaraajat liikkuvat suoraan eteenpäin eivätkä kyynärpäät tai polvet käänny sisään tai ulos. Kumpikin takaraaja liikkuu samalla linjalla kuin saman puolinen eturaaja. Koiran liikkuessa selkälinja pysyy kiinteänä, tiiviinä ja tasaisena.
Virheet : Lyhyet askeleet, hyppelehtivät, töksähtelevät, kömpelöt, rullaavat tai heittelevät liikkeet. Ristiastunta.

Karvapeite on kaksinkertainen ja keskipituinen. Koira vaikuttaa tuuheaturkkiselta, mutta karva ei koskaan ole niin pitkä, että puhtaat ääriviivat häviäisivät. Aluskarva on pehmeää ja tiheää sekä riittävän pitkää tukemaan peitinkarvaa. Peitinkarva on suora ja kehonmyötäisyyteen taipuvaa, ei koskaan karheaa eikä törröttävää. On huomattavaa, että aluskarvan puuttuminen karvanlähtöaikana on normaalia. Siistimmän vaikutelman aikaansaamiseksi voidaan trimmata viiksiä, varpaiden välistä ja käpäliä ympäröivää karvaa. Turkin trimmaaminen muista kohdista ei ole sallittua.
Virheet : Pitkä turkki, pörrö tai silkkikarvaisuus.

Väri: Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen ovat sallittuja. Monenlaiset merkit päässä ovat yleisiä, mukaanluettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei esiinny muissa roduissa.

Luonne ystävällinen, lempeä, mutta myös valpas ja lähtövalmis. Vahtikoiran perusominaisuus puuttuu eikä koira ole epäluuloinen vieraita kohtaan. Se ei ole tappelunhaluinen. Täysikasvuiselta koiralta voi odottaa jossain määrin pidättyvyyttä ja arvokkuutta. Sen älykkyys, sopuisuus ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän toverin ja innokkaan käyttökoiran.

Koko:
Korkeus : Säkäkorkeus on uroksilla 53-60 cm ja nartuilla 51-56 cm.
Paino : Uroksilla 20-27 kg ja nartuilla 16-23 kg. Paino on suhteessa säkäkorkeuteen.

Yllämainitut mitat edustavat korkeuden ja painon äärirajoja, eikä ylä- tai alarajaa tulisi kumpaakaan asettaa etusijalle.

Hylkäävä virhe: Urokset yli 60 cm ja nartut yli 56 cm.

Tiivistelmä: Tärkeimmät rotuominaisuudet ovat keskikoko, hyvä luusto, eri osien suhteikkuus, vaivattomat ja vapaat liikkeet, oikealaatuinen turkki, rodunomainen pää, oikeamallinen häntä sekä hyvä luonne. Raskas luusto, ylipaino, ahdas tai kömpelö liikunta, pitkä ja karkea turkki häiritsevät rodunomaisuutta. Siperian husky ei koskaan vaikuta niin raskaalta tai karkealta, että se toisi mieleen kuormavetokoiran, eikä niin kevyeltä ja hennolta, että se toisi mieleen pikajuoksijan. Molemmat sukupuolet antavat erittäin kestävän koiran vaikutelman.

Mainittujen virheiden lisäksi ilmeisiä rakennevirheitä, joita on myös muissa roduissa, tulee välttää, vaikka näitä ei ole tässä erikseen mainittu virheinä.

SIPERIANHUSKYN ROTUMÄÄRITELMÄ
AKC 1971, FCI 18.4.1979, käännös SKL-FKK:n hyväksymä 6.10.1992

Yleisvaikutelma
Siperianhusky on keskikokoinen käyttökoira, nopeasti ja keveästi liikehtivä, liikkeet vapaat ja joustavat. Sen kohtuullisen tiivis runko, tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuhea häntä viittaavat rodun pohjoiseen alkuperään. Sen luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Se työskentelee alkuperäisessä tehtävässään valjaissa erittäin kyvykkäästi, vetäen kevyttä kuormaa kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapaino näkyy rungon mittasuhteissa ja tyypissä. Urokset ovat urosmaisia, mutta eivät koskaan karkeita, nartut narttumaisia olematta kuitenkaan rakenteeltaan heiveröinen. Hyvässä kunnossa oleva, kiinteä- ja hyvälihaksinen siperianhusky ei ole ylipainoinen.

Luonne: Ystävällinen, lempeä, mutta myös valpas ja lähtövalmis. Vahtimistaipumus puuttuu, eikä koira ole liiaksi epäluuloinen vieraita kohtaan tai tappelunhaluinen. Täysikasvuinen koira voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja innokkaan käyttökoiran.

Pää:
Kallo keskikokoinen ja suhteessa runkoon, päälaki hieman pyöristynyt. Kallo kapenee vähitellen leveimmästä kohdasta silmiä kohden. Kuono on keskipitkä, etäisyys kuonon kärjestä otsapenkereeseen sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn. Otsapenger selvä ja kuononselkä suora otsapenkereestä kuonon kärkeen. Kuono on keskileveä kaveten vähitellen kirsua kohti, kuononkärki ei ole terävä eikä neliömäinen. Huulet hyvin pigmentoituneet ja tiiviit. Kirsu on musta harmailla, ruskean sävyisillä ja mustilla koirilla, maksanvärinen kuparinvärisillä koirilla. Puhtaanvalkoisilla koirilla kirsu voi olla lihanvärinen. "Lumikirsu" vaaleanpunaisin merkein on sallittu.
Virheet: Liian kömpelö, raskas tai liian kevyt pää. Liian suippo, liian karkea, liian lyhyt tai liian pitkä kuono. Liian vähäinen otsapenger.

Silmät: Mantelinmuotoiset, kohtalaisen kaukana toisistaan ja hieman vinoasentoiset. Ilme valpas, mutta ystävällinen, tarkkaavainen, jopa ilkikurinen. Silmät voivat olla väriltään ruskeat tai siniset; keskenään eriväriset tai sekaväriset silmät sallitut.
Virheet : Liian vinot tai liian lähekkäin olevat silmät.

Korvat keskikokoiset, kolmiomaiset, lähellä toisiaan ja korkealle kiinnittyneet. Paksut, tiheäkarvaiset, takaa hieman kaartuvat, tanakasti pystyssä, kärjet hieman pyöristyneet, suoraan ylös suunnatut.
Virheet : Korvat suhteessa päähän liian suuret tai haja-asentoiset korvat. Korvat, jotka eivät ole tanakasti pystyssä.

Purenta Leikkaava purenta.
Virheet : Muu kuin leikkaava purenta.

Kaula keskipitkä ja kaartuva, koiran seistessä ylväästi ylhäällä kannettu. Koiran ravatessa kaula ojentuu eteen siten, että pään asento on hieman edempänä.
Virheet : Liian lyhyt ja paksu tai liian pitkä kaula.


Eturaajat: Lavat viistot noin 45 ° :n kulmassa maahan nähden. Olkavarsi suuntautuu taaksepäin olkanivelestä kyynärpäähän, ei koskaan kohtisuoraan maahan nähden. Kiinteät ja hyvin kehittyneet lihakset ja jänteet kiinnittävät lavat tiiviisti rintakehään. Edestä katsottuna seisovan koiran raajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan, yhdensuuntaiset ja suorat, kyynärpäät tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Sivusta katsottuna ranteet (välikämmen, toim.huom.) ovat hieman viistot, rannenivelet voimakkaat ja joustavat. Luusto on luja, ei koskaan raskas. Kyynärpää sijaitsee hieman ylempänä kuin säkäkorkeuden puoliväli. Eturaajojen kannukset voidaan poistaa.
Virheet : Pystyt tai löysästi kiinnittyneet lavat. Heikot ranteet. Liian raskas luusto. Liian kapea tai liian leveä rinta. Ulkonevat kyynärpäät.


Runko : Rintakehä on syvä ja vahva, mutta ei liian leveä. Syvin kohta on kyynärpäiden tasalla heti niiden takana. Kylkiluut kaartuvat hyvin selkärangasta lähtien, mutta kaarevuus vähenee kyljissä mahdollistaen vapaat liikkeet. Selkä on suora ja vahva, selkälinja vaakasuora säästä lantioon. Se on keskipitkä, ei lyhyt ja tukeva eikä notko, mikä johtuu liiasta pituudesta. Lanne kiinteä ja hoikka, rintakehää kapeampi. Vatsaviiva hieman kohoava. Lantio hieman viisto, mutta ei koskaan niin jyrkkä, että se rajoittaisi takaraajojen työntöä. Sivusta katsottuna runko olkanivelestä istuinluuhun on jonkin verran pitempi kuin säkäkorkeus.
Virheet : Liian leveä, tynnyrimäinen, liian litteä tai heikko rintakehä. Heikko tai notko selkä, köyry selkä, laskeva selkälinja.

Takaraajat: Takaa katsottuna koiran seistessä takaraajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan ja yhdensuuntaiset. Reisi on lihaksikas ja voimakas. Polvet hyvin kulmautuneet ja kinnerkulma selvä. Kinner matala. Mahdolliset kannukset poistettava.
Virheet : Suorat polvikulmaukset, pihtikinttuisuus, takaosa liian kapea tai liian leveä.

Käpälät soikeat, mutta eivät pitkät, keskikokoiset, tiiviit. Varpaiden ja päkiöiden välit tiheäkarvaiset. Päkiät sitkeät ja paksut. Koiran seistessä vapaasti käpälät eivät käänny sisään- eivätkä ulospäin.
Virheet : Pehmeät tai haravarpaat. Käpälät liian suuret tai kömpelöt tai liian pienet ja hennot, ulko- tai sisäkierteisyys.

Häntä : Tuuhea ketunhännän muotoinen. Hännän kiinnityskohta on aivan selkälinjan tason alapuolella. Tarkkaavaisen koiran hännän asento on tavallisesti selän päällä kauniilla sirpin muotoisella kaarella. Koholla oleva häntä ei kierry rungon kummallekaan puolelle eikä makaa litteästi selkää vasten. Koiran työskennellessä tai ollessa levossa häntä tavallisesti riippuu muistuttaen pyöreää harjaa.
Virheet : Selkää myötäilevä, tiukasti kiertynyt, liian liehuvakarvainen, liian alas tai liian korkealle kiinnittynyt häntä.

Liikkeet : Luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Koira liikkuu nopeasti ja keveästi. Näyttelykehässä se tulisi esittää talutin löysänä, kohtalaisen nopeassa ravissa, jolloin näkyy eturaajojen pitkä askel ja takaraajojen hyvä työntö. Edestä katsottuna koiran kävellessä käpälät eivät astu samalle linjalle, mutta nopeuden lisääntyessä käpälät vähitellen siirtyvät lähemmäksi toisiaan, kunnes päkiät astuvat rungon pituusakselin alla olevalle linjalle. Kun käpälien jäljet yhtyvät, etu- ja takaraajat liikkuvat suoraan eteenpäin eivätkä kyynärpäät tai polvet käänny sisään eikä ulos. Kumpikin takaraaja astuu samaan kohtaan kuin samanpuoleinen eturaaja. Koiran liikkuessa selkälinja pysyy kiinteänä ja tasaisena.
Virheet : Lyhyet, hypähtelevät, epävakaat askeleet. Kömpelöt tai keinuvat liikkeet. Ristiinastunta, vinot liikkeet.

Karvapeite : Kaksinkertainen ja keskipitkä. Koira vaikuttaa tiheäturkkiselta, mutta karvapeite ei ole koskaan niin pitkä, että selvät ääriviivat häviäisivät. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää sekä tarpeeksi pitkää tukemaan peitinkarvaa. Peitinkarva on suoraa ja melko rungonmyötäistä, ei koskaan karheaa eikä ulospäin törröttävää. On huomattava, että pohjavillan puuttuminen karvanlähtöaikana on normaalia. Siistimmän vaikutelman aikaansaamiseksi on sallittua trimmata viiksiä, varpaiden välejä ja käpälien ympäriltä. Turkin trimmaaminen muista kohdista ei ole sallittua ja siitä pitäisi ankarasti rangaista.
Virheet : Pitkä-, tai pörrökarvaisuus. Silkkimäinen tai karhea turkinlaatu. Turkin trimmaaminen muualta kuin edeltä mainituista kohdista on kielletty.

Väri: Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen ovat sallittuja. Monenlaiset merkit päässä ovat yleisiä, mukaanluettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei esiinny muissa roduissa.

Koko :
Uroksen säkäkorkeus 53-60 cm (21-23,5 tuumaa) ja nartuilla 51-56 cm (20-22 tuumaa).
Hylkäävä virhe:
Urokset yli 60 cm ja nartut yli 56 cm.

Paino:
Urokset 20-27 kg (45-60 paunaa) ja nartut 16-23 kg (35-50 paunaa). Paino on suhteessa korkeuteen. Yllämainitut mitat ovat korkeuden ja painon ylä- ja alarajat, eikä kumpaakaan äärimmäisyyttä tulisi asettaa etusijalle.

Tiivistelmä: Tärkeimmät rotuominaisuudet ovat keskikoko, kohtuullinen luusto, tasapainoiset mittasuhteet, vapaat ja vaivattomat liikkeet, oikeanlaatuinen turkki, miellyttävä pää ja korvat, oikeanmallinen häntä sekä hyvä luonne. Raskasluustoisuudesta, liikalihavuudesta, ahtaasta tai kömpelöstä liikunnasta, pitkä- tai pörröturkkisuudesta pitäisi rangaista. Siperianhusky ei koskaan vaikuta niin raskaalta ja rotevalta, että se toisi mieleen kuormajuhdan, eikä niin kevyeltä ja heiveröiseltä, että se toisi mieleen pikajuoksijan. Molemmat sukupuolet antavat erittäin kestävän koiran vaikutelman. Mainittujen virheiden lisäksi myös muissa roduissa esiintyvät ilmeiset rakennevirheet ovat yhtä ei toivottuja, vaikka niitä ei ole tässä erikseen mainittu.

VOIMASSA OLEVA SIPERIANHUSKYN ROTUMÄÄRTELMÄ
Alkuperämaa: Yhdysvallat
Siberian Husky nro 270
FCI:n ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (alaryhmä 1)
(AKC 1991, FCI 2.2.1995, käännös SKL-FKK 23.10.95)

KÄYTTÖTARKOITUS : Rekikoira

YLEISVAIKUTELMA : Siperianhusky on keskikokoinen, nopeasti ja keveästi liikehtivä käyttökoira, jonka liikkeet ovat vapaat ja joustavat. Sen kohtuullisen tiivis runko, tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuheakarvainen häntä viittaavat rodun pohjoiseen alkuperään. Sen luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Se työskentelee alkuperäisessä tehtävässään valjaissa erittäin kyvykkäästi, vetäen kevyttä kuormaa kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapaino näkyy rungon mittasuhteissa ja rakenteessa. Urokset ovat urosmaisia, mutta eivät koskaan karkeita, nartut narttumaisia, olematta kuitenkaan rakenteeltaan heiveröisiä. Hyvässä kunnossa oleva, kiinteä- ja hyvälihaksinen siperianhusky ei ole ylipainoinen.

MITTASUHTEITA : Sivusta katsoen rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen on hieman säkäkorkeutta suurempi.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE : Ystävällinen ja lempeä, mutta myös valpas ja seurallinen. Rodulla ei ole vahtikoiran omistushalua, se ei ole liian epäluuloinen vieraita kohtaan eikä tappelunhaluinen. Täysikasvuinen koira voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja työskentelyhaluisen käyttökoiran.

PÄÄ
Ilme : Valpas, mutta ystävällinen ja tarkkaavainen, jopa ilkikurinen.
Kallo : Keskikokoinen ja suhteessa runkoon, päälaki hieman pyöristynyt. Kallo kapenee leveimmästä kohdasta silmiä kohden.
Otsapenger : Selvästi erottuva. Kuononselkä on suora otsapenkereestä kuonon kärkeen asti.
Kirsu : Harmailla, ruskeansävyisillä ja mustilla koirilla musta, kuparinvärisillä koirilla maksanruskea. Puhtaanvalkoisilla koirilla kirsu voi olla lihanvärinen. "Lumikirsu" vaaleanpunaisin merkein on sallittu.
Kuono -osa: Keskipitkä, etäisyys kuonon kärjestä otsapenkereeseen sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn. Kuono on keskileveä kaveten vähitellen kirsua kohti, kuononkärki ei ole terävä eikä neliömäinen.
Huulet : Hyvin pigmentoituneet ja tiiviit.
Purenta : Leikkaava purenta.
Silmät: Mantelinmuotoiset, kohtalaisen kaukana toisistaan ja hieman vino- asentoiset. Silmät voivat olla väriltään ruskeat tai siniset, keskenään eriväriset tai sekaväriset silmät sallitut.
Korvat : Keskikokoiset, kolmion muotoiset, lähellä toisiaan ja korkealle kiinnittyneet. Paksut, tiheäkarvaiset, takaosastaan hieman kaartuvat, tanakasti pystyssä, kärjet hieman pyöristyneet ja suoraan ylös suunnatut.
Kaula : Kaula keskipitkä ja kaartuva, koiran seistessä ylväästi ylhäällä kannettu. Koiran ravatessa kaula ojentuu eteen siten, että pään asento on hieman edempänä.

RUNKO
Ylälinja : Selkälinja on vaakasuora säästä lantioon.
Selkä : Suora, vahva ja keskipitkä, ei lyhyt ja tukeva, eikä notko mikä johtuu liiasta pituudesta.
Lanne : Kiinteä ja hoikka, rintakehää kapeampi.
Lantio : Hieman viisto, mutta ei koskaan niin jyrkkä, että se rajoittaisi takaraajojen työntöä.
Rintakehä : Syvä ja vahva, mutta ei liian leveä. Syvin kohta on kyynärpäiden tasalla heti niiden takana. Kylkiluut kaartuvat hyvin selkärangasta lähtien, mutta kaarevuus vähenee kyljissä mahdollistaen vapaat liikkeet.
Alalinja : Vatsaviiva hieman kohoava.
Häntä : Tuuheakarvainen ja ketun hännän muotoinen. Hännän kiinnityskohta on aivan selkälinjan tason alapuolella. Tarkkaavaisen koiran hännän asento on tavallisesti selän päällä kauniilla sirpin muotoisella kaarella. Koholla oleva häntä ei kierry rungon kummallekaanpuolelle eikä makaa litteästi selkää vasten. Koiran ollessa levossa on normaalia, että häntä riippuu. Hännän karvapeite on keskipitkää ja suunnilleen saman pituista yläpuolella, sivuilla ja alapuolella, jolloin häntä muistuttaa pyöreää harjaa.

ETURAAJAT
Yleisvaikutelma : Seisovan koiran raajat ovat edestä katsottuna kohtuullisen etäällä toisistaan, yhdensuuntaiset ja suorat. Luusto on luja, ei koskaan raskas. Kyynärpää sijaitsee hieman ylempänä kuin säkäkorkeuden puoliväli. Eturaajojen kannukset voidaan poistaa.
Lavat : Taakse sijoittuneet ja viistot. Hyvin kehittyneet lihakset ja jänteet kiinnittävät lavat tiiviisti rintakehään.
Olkavarret : Suuntautuvat taaksepäin olkanivelestä kyynärpäähän, eivätkä koskaan ole kohtisuorassa alustaan nähden.
Kyynärpäät : Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
Ranteet : Voimakkaat ja joustavat.
Välikämmen : Sivusta katsottuna hieman viistot.
Käpälät : Soikeat, mutta eivät pitkät, keskikokoiset ja tiiviit. Varpaiden ja päkiöiden välit ovat tiheäkarvaiset. Päkiät sitkeät ja paksut. Koiran seistessä vapaasti käpälät eivät käänny sisään- eivätkä ulospäin.

TAKARAAJAT
Yleisvaikutelma : Takaa katsottuna koiran seistessä takaraajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan ja yhdensuuntaiset.
Reidet : Lihaksikkaat ja voimakkaat.
Polvet : Hyvin kulmautuneet.
Kintereet : Kinnerkulma selvä. Kinner matala. Mahdolliset kannukset tulee poistaa.
Käpälät : Kuten etukäpälät.
Liikkeet : Luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Koira liikkuu nopeasti ja keveästi. Näyttelykehässä se tulisi esittää talutin löysänä, kohtalaisen nopeassa ravissa, jolloin eturaajojen pitkä askel ja takaraajojen hyvä työntö tulevat esiin. Edestä katsottuna koiran kävellessä käpälät eivät astu samalle linjalle, mutta nopeuden lisääntyessä käpälät vähitellen siirtyvät lähemmäksi toisiaan, kunnes päkiät astuvat rungon pituusakselin alla olevalle linjalle. Kun käpälien jäljet yhtyvät, etu- ja takaraajat liikkuvat suoraan eteenpäin, kyynärpäät tai polvet eivät käänny sisään eivätkä ulos. Kumpikin takaraaja astuu samaan kohtaan kuin samanpuoleinen eturaaja. Koiran liikkuessa selkälinja pysyy kiinteänä ja tasaisena.

KARVAPEITE
Karva : Kaksinkertainen ja keskipitkä. Koira vaikuttaa tiheäturkkiselta, mutta karvapeite ei ole koskaan niin pitkä, että selvät ääriviivat häviäisivät. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää sekä tarpeeksi pitkää tukemaan peitinkarvaa. Peitinkarva on suoraa ja melko rungonmyötäistä, ei koskaan karkeaa eikä ulospäin törröttävää. On huomattava, että pohjavillan puuttuminen karvanlähtöaikoina on normaalia. Siistimmän vaikutelman aikaansaamiseksi on sallittua trimmata viiksiä sekä karvaa varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä. Karvapeitteen trimmaaminen muista kohdista ei ole sallittua ja trimmattu karvapeite on vakava virhe.
Väri: Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen ovat sallittuja.Monenlaiset merkit päässä ovat yleisiä, mukaanluettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei esiinny muissa roduissa.

KOKO JA PAINO
Säkäkorkeus : Urokset 53-60 cm (21-23,5 tuumaa) ja nartut 51-56 cm (20-22 tuumaa).
Paino : Urokset 20-27 kg (45-60 paunaa) ja nartut 16-23 kg (35-50 paunaa). Paino on suhteessa korkeuteen. Yllämainitut mitat ovat korkeuden ja painon ylä- ja alarajat, eikä kumpaakaan äärimmäisyyttä tulisi asettaa etusijalle. On virhe, jos koira antaa vähääkään liian raskasluustoisen tai ylipainoisen vaikutelman.

TIIVISTELMÄ : Tärkeimmät rotuominaisuudet ovat keskikokoisuus, kohtuullinen luusto, tasapainoiset mittasuhteet, vapaat ja vaivattomat liikkeet, oikeanlaatuinen karvapeite, rodunomaiset pää, korvat ja häntä sekä hyvä luonne. Raskasluustoisuus, ylipainoisuus, rajoittuneet tai kömpelöt liikkeet, pitkä- tai pörrökarvaisuus ovat virheelliset. Siperianhusky ei koskaan vaikuta niin raskaalta tai rotevalta, että se toisi mieleen kuormajuhdan, eikä niin kevyeltä ja heiveröiseltä, että se toisi mieleen pikajuoksijan. Molemmat sukupuolet antavat erittäin kestävän vaikutelman. Myöskään yleiset rakennevirheet eivät ole toivottuja, vaikka niitä ei ole tässä erikseen mainittu.

VIRHEET : Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Pää : Liian kömpelö, raskas tai liian kevyt.
Otsapenger : Liian vähäinen.
Kuono : Liian suippo, liian karkea, liian lyhyt tai liian pitkä.
Purenta : Muu kuin leikkaava.
Silmät : Liian vinot tai liian lähekkäin olevat.
Korvat : Liian suuret suhteessa päähän, haja-asentoiset tai eivät tanakasti pystyssä.
Kaula : Liian lyhyt ja paksu tai liian pitkä.
Rintakehä : Liian leveä, tynnyrimäinen, liian litteä tai heikko.
Selkä : Heikko, notko tai köyry, laskeva selkälinja.
Häntä : Selkää myötailevä, tiukasti kiertynyt, liian liehuvakarvainen, liian alas tai liian korkealle kiinnittynyt.
Eturaajat : Liian raskas luusto. Edestä katsottuna liian kapea tai liian leveä rinta.
Lavat : Pystyt tai löysästi kiinnittyneet.
Ranteet : Heikot.
Kyynärpäät : Ulkonevat.
Käpälät : Pehmeät tai haravarpaat. Liian suuret ja kömpelöt tai liian pienet ja hennot käpälät, käpälälien sisä- tai ulkokierteisyys.
Takaraajat : Suorat polvikulmaukset, pihtikinttuisuus, liian kapea tai liian leveä takaosa.
Liikkeet : Lyhyet, hypähtelevät, epävakaat askeleet. Kömpelöt tai keinuvat liikkeet. Ristiinastunta, vinot liikkeet.
Karvapeite : Pitkä- tai pörrökarvaisuus. Karhea tai silkkimäinen karvanlaatu. Muualta kuin edellä mainituista kohdista trimmattu karvapeite.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET : Urokset yli 60 cm ja nartut yli 56 cm. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä. (FCI:n päätös Porto, Portugali 2001, SKL-FKK:n Hallituksen päätös 4.10.2001) Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä. (FCI kiertokirje, SKL-FKK:n Hallituksen päätös 19.2.2004)
HUOM : Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

RINNAKKAISROTUMÄÄRITELMÄ
(epävirallinen, laadittu SEPP-ohjelman yhteydessä
Roland ”Doc” Lombard, Charles Belford, Richard Moulton, Vincent Buoniello)
Käännös: Inkeri Kangasvuo

Yleisvaikutelma
Siperianhusky on keskikokoinen käyttökoira, nopeasti ja keveästi liikehtivä, liikkeet vapaat ja joustavat. Sen hyvin tasapainotettu runko, tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuhea häntä viittaavat rodun pohjoiseen alkuperään. Pää on kaunispiirteinen ja kettumainen, silmien ilme on valpas ja ystävällinen. Sen luonteenomainen liikunta on väsymätöntä ja lähes vaivatonta, kun se juoksee vapaana tai löysässä taluttimessa, mutta osoittaa suurta voimaa vetäessään. Ravi on kevyttä ja tasaista ja melko nopeaa. Nartut ovat pienempiä kuin urokset, keskimäärin 5cm (2inc) matalampia ja noin 4,5 kg (10lbs) keveämpiä, mutta rungon pituus voi olla suurempi kuin uroksen. Siperianhuskyjen rakenne vaihtelee suhteellisen tiiviistä (compact, muttei koskaan tanakka; cobby) melko linjakkaisiin (rangy). Kaikissa rakennetyypeissä luuston täytyy olla keskivahva, selkä voimakas ei koskaan notko liiasta pituudesta.

Luonne
Ystävällinen, lempeä, mutta myös valpas ja lähtövalmis. Vahtimistaipumus puuttuu, eikä koira ole liiaksi epäluuloinen vieraita kohtaan tai tappelunhaluinen. Täysikasvuinen koira voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja innokkaan käyttökoiran.

Pää
Kallo on keskikokoinen ja suhteessa runkoon, Päälaki hieman pyöristynyt. Kallo kapenee vähitellen leveimmästä kohdasta silmiä kohden. Kuono on keskipitkä, etäisyys kuonon kärjestä otsapenkereeseen on sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn. Otsapenger on selvä ja kuononselkä suora otsapenkereestä kuonon kärkeen. Kuono on keskileveä kaveten vähitellen kirsua kohti. Kuonon kärki ei ole terävä eikä neliömäinen. Huulet hyvin pigmentoituneet ja tiiviit. Kirsu on musta harmailla, ruskeansävyisillä ja mustilla koirilla, maksanvärinen kuparinvärisillä koirilla. Puhtaanvalkoisilla koirilla kirsu voi olla lihanvärinen, mutta ei vaaleanpunainen. ”Lumikirsu” vaaleanpunaisin merkein on sallittu.
Virheet : Pää liian kömpelö tai raskas, kuono-osa massava (kuin alaskanmalamuutilla), kallo liian leveä korvien välistä, kuonon suippous, raskaus, liian huomaamaton otsapenger, muu kuin leikkaava purenta. Jos kuono on lyhyt, ei kylmä ilma lämpene tarpeeksi ennen kuin se ohittaa nenän sivuontelot ja saapuu keuhkoihin.

Korvat keskikokoiset, pystyt, lähellä toisiaan ja korkealle kiinnittyneet, runsaskarvaiset sisäpuolelta. Takaa hieman kaareutuvat. Korvat ovat noin kolmanneksen korkeammat, kuin leveät ja lievästi pyöristyneet kärjistä. Kun koira on tarkkaavainen, korvat asettuvat lähes rinnakkain päälaelle.
Virheet : Korvat suhteessa päähän liian suuret, haja-asentoiset, matalalle kiinnittyneet. Korvat, jotka eivät ole tanakasti pystyssä, liian teräväkärkiset, tai liian lyhyet (kuten alaskanmalamuutilla)

Silmät mantelinmuotoiset, kohtalaisen kaukana toisistaan ja hieman vinoasentoiset. Ilme valpas, mutta ystävällinen, tarkkaavainen, jopa ilkikurinen. Silmät voivat olla väriltään ruskeat tai siniset, keskenään eriväriset tai sekaväriset silmät sallittu.

Purenta: Leikkaava purenta

Kaula keskipitkä ja kaartuva, koiran seistessä ylväästi ylhäällä kannettu. Koiran ravatessa kaula ojentuu eteen siten, että pään asento on hieman edempänä.
Virheet : Liian lyhyt ja paksu tai liian pitkä kaula. Liikkeessä liian pysty kaula aiheuttaa koiralle ravin, jossa koiran pää on ylhäällä, mikä lyhentää askelta.

Eturaajat:
Lavan tulisi olla noin 30-40 asteen kulmassa – ihanteen ollessa 35 astetta. Lavan tulisi kiertyä liikkeessä edestakaisin niinkin paljon kuin 15 astetta. Lapaluun, olkavarren, lantion ja reisiluun tulisi olla yhtä pitkät. Lapojen välin säkän kohdalla tulisi olla 5cm (2inc) Olkavarsi taipuu hieman taakse olkanivelestä kyynärpäähän, eikä se ole koskaan kohtisuorassa maahan nähden. Kiinteät ja hyvin kehittyneet lihakset ja jänteet kiinnittävät lavat tiiviisti rintakehään. Edestä katsottuna seisovan koiran raajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan, yhdensuuntaiset ja suorat, kyynärpäät tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Koiran seistessä tassut kääntyvät lievästi ulospäin (toe-out) noin 10 asteen kulmassa – tämä on hyvin tärkeää, sillä kun koira liikkuu, sen raajat siirtyvät lähemmäksi toisiaan tasapainopistettä kohti, jolloin kaksi keskimmäistä varvasta ottavat painon vastaan ja pienempiä varpaita käytetään ainoastaan tasapainotettaessa liikettä. Tassut, jotka ovat seistessä suoraan eteenpäin taipuvat siten, että liikkeen voima kohdistuu yhdelle keskivarpaalle ja pikkuvarpaalle, jolloin liikunta on vähemmän tehokas. Sivusta katsottuna välikämmenet ovat hieman viistot noin 10-15 asteen kulmassa, rannenivelet voimakkaat ja joustavat. Luusto on luja, ei koskaan raskas (kuten malamuutilla). Raajan pituus kyynärpäästä maahan on hieman suurempi kuin kyynärpäästä säkään.
Virheet : Pystyt tai löysästi kiinnittyneet lavat. Heikot ranteet, liian raskas tai liian keveä luusto. Liian kapea tai leveä rintakehä. Ulkonevat kyynärpäät, tassut seistessä suoraan eteenpäin osoittavat (ei ulospäin kääntymää) (no toe-out).

Runko:
Rintakehä on syvä ja vahva, muttei liian leveä. Syvin kohta on juuri kyynärpäiden takana ja hieman niiden yläpuolella. Kylkiluut kaareutuvat hyvin selkärangasta lähtien, mutta kaarevuus vähenee kyljissä mahdollistaen vapaat liikkeet. Selkä on vahva ja lievästi laskeva säästä ristiin. Rintakehän takana on lievä kaarevuus (wheelback), joka sijoittuu lanteen ensimmäisen kolmanneksen kohdalle. Selän pituus rintalastan kärjestä istuinluuhun on noin 10-15 % pidempi kuin säkäkorkeus. Selkä ei saa olla tanakka eikä notko liiasta pituudesta. Lanne on kiinteä ja hoikka, rintakehää kapeampi. Vatsaviiva selvästi kohoava. Lantio kallistuu noin 35 asteen kulmassa selkälinjasta. Lantion oikea kaltevuuskulma on välttämätön, koska raajan kautta tulevan voiman on siirryttävä eri luiden kautta selkärankaan mahdollisimman suoraviivaisesti. Lantiokulman tulisi olla 30-35 astetta ollakseen mahdollisimman tehokas.
Virheet : Liian leveä, tynnyrimäinen, liian syvä, liian litteä tai heikko rintakehä. Heikko tai notko selkä, köyry selkä, tanakka (cobby) runko, tasainen risti.

Takaraajat
Takaa katsottuna koiran seistessä takaraajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan ja yhdensuuntaiset. Reisi lihaksikas ja voimakas. Polvet hyvin kulmautuneet ja kinnerkulma selvä, kintereet tasapainossa muun raajan kanssa. Mahdolliset kannukset poistettava
Virheet : Suorat polvikulmat, pihtikinttuisuus, takaosa liian kapea tai liian leveä. Sirppikintereet.

Käpälät soikeat, mutta eivät pitkät, varpaat hyvin kaareutuvat, keskikokoiset, tiiviit. Varpaanvälit tuuheakarvaiset. Päkiät sitkeät ja paksut. Päkiöiden väri paremmuusjärjestyksessä: kellertävät (lemon pads), mustat, kirjavat (musta ja kellertävä), oranssinpunaiset (vaaleanpunaiset ei toivottavat)
Virheet : Pehmeät, latuskat tai haravarpaat, käpälät liian suuret ja kömpelöt tai liian pienet ja hennot, ohuet tai vaaleanpunaiset päkiät.

Häntä tuuhean ketunhännän muotoinen. Hännän kiinnityskohta on aivan selkälinjan tason alapuolella. Tarkkaavaisen koiran hännän asento on tavallisesti selän päällä kauniilla sirpin muotoisella kaarella. Koholla oleva häntä ei kierry rungon kummallekaan puolelle eikä makaa litteästi selkää vasten. Tiukka tai selän päälle litteästi asettuva häntä viittaa ristin ja lantion väärään asentoon. Koiran työskennellessä tai ollessa levossa häntä tavallisesti riippuu. Karvoitus hännässä keskipituista ja keskimäärin samanpituista ylä-, ala- ja sivuilta, jolloin se muistuttaa pyöreää harjaa.
Virheet : Selkää myötäilevä, tiukasti kiertynyt, liian liehuvakarvainen, liian alas tai liian ylös kiinnittynyt häntä.

Liikkeet: Luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Tehokkain liikuntamuoto on hölkkä (lope) tai laukka (gallop). Koira liikkuu nopeasti ja keveästi. Näyttelykehässä se tulisi esittää talutin löysänä, kohtalaisen nopeassa ravissa, jolloin näkyy eturaajojen hyvä, pitkä askel ja takaraajojen hyvä työntö. Edestä katsottuna koiran kävellessä käpälät eivät astu samalle linjalle, mutta nopeuden lisääntyessä käpälät vähitellen siirtyvät lähemmäs toisiaan kunnes päkiät laskeutuvat rungon pituusakselin alla olevalle linjalle. Kun käpälien jäljet yhtyvät, etu- ja takaraajat liikkuvat suoraan eteenpäin eivätkä kyynärpäät tai polvet käänny sisään tai ulos. Kumpikin takaraaja astuu samaan kohtaan kuin samanpuoleinen eturaaja. Koiran liikkuessa selkälinja pysyy kiinteänä ja tasaisena.
Virheet : Lyhyet, hypähtelevät, epävakaat askeleet. Kömpelöt tai keinuvat liikkeet. Ristiinastunta, vinot liikkeet.

.
Karvapeite. Kaksinkertainen ja keskipitkä: Koira vaikuttaa tiheäturkkiselta, mutta karvapeite ei koskaan ole niin pitkä, että selvät ääriviivat häviäisivät. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää sekä tarpeeksi pitkää tukemaan peitinkarvaa. Peitinkarva on suoraa ja melko rungonmyötäistä, ei koskaan karheaa eikä ulospäin törröttävää. On huomattavaa, että pohjavillan puuttuminen karvanlähtöaikana on normaalia. Siistimmän vaikutelman aikaansaamiseksi on sallittua trimmata viiksiä, varpaiden välejä ja käpälien ympäriltä. Turkin trimmaaminen muista kohdista ei ole sallittua ja siitä pitäisi ankarasti rangaista.
Virheet : Pitkä tai pörrökarvaisuus. Silkkimäinen tai karhea turkinlaatu. Turkin trimmaaminen muualta kuin edellä mainituista kohdista on kielletty.

Väri. Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen on sallittuja. Monenlaiset merkit päässä ovat yleisiä, mukaan luettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei esiinny muissa roduissa.
Koko:
urokset 53-60cm (21-23,5 inc.), nartut 51-56cm (20-22 inc.).
Hylkäävä virhe urokset yli 60cm ja nartut yli 56cm.

Paino:         
urokset 18-25kg (45-60 lbs), nartut 16-20,5kg (35-45 lbs). Paino on suhteessa koiran koko olemukseen ja kokoon. Yllämainitut mitat ovat korkeuden ja painon ylä- ja alarajat, eikä kumpaakaan äärimmäisyyttä tulisi asettaa etusijalle. Ylipainoisuudesta tulisi rangaista.

Yhteenveto: Tärkeimmät rotuominaisuudet ovat keskikoko ja kohtuullinen luusto, tasapainoiset mittasuhteet, vapaat ja vaivattomat liikkeet, oikeanlaatuinen turkki, miellyttävä pää ja korvat, oikeanmallinen häntä sekä hyvä luonne. Raskasluustoisuudesta, liikalihavuudesta, ahtaasta tai kömpelöstä liikunnasta, pitkä- tai pörröturkkisuudesta pitäisi rangaista. Siperianhusky ei koskaan vaikuta niin raskaalta ja rotevalta, että se toisi mieleen kuormajuhdan. Molemmat sukupuolet antavat erittäin kestävän koiran vaikutelman. Mainittujen virheiden lisäksi, myös muissa roduissa esiintyvät ilmeiset rakennevirheet, ovat yhtä ei toivottuja, vaikka niitä ei tässä ole erikseen mainittu.

Siperianhuskyn rotumääritelmän selitykset
Lähteet: SEPP-testi / tarkennettu epävirallinen Rinnakkaisrotumääritelmä, laatineet: Roland "Doc" Lombard DrVetMed; Charles Belford, DrVetMed; Rickhard Moulton ja Vincent Buoniello (ulkomuototuomari) - Lorna Demidoff (Monadnock-kennel) Historialliset lähteet: Bogoras, Jochelson, käännös: Inkeri Kangasvuo

YLEISVAIKUTELMA Pyrkimys keskikokoon, joustavaan liikuntaan, voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapainoon sekä molempien sukupuolien kyvykkyyteen toimia rekikoirina, osoittaa että koiran alkuperäinen tehtävä oli kyetä sisukkaasti vetämään keveää ( = noin puolet koiran omasta painosta ) kuormaa aina liki 160 km/pvä. Sitä ei siten ole tarkoitettu vain pikamatkalle tai raskaan kuorman vetoon. Mikä tahansa rakenteen jykevyys yhtälailla kuin ylijalous olisi täten rajoite kestävyyden, nopeuden ja voiman tasapainolle. Siperianhuskyjen rakenne vaihtelee suhteellisen tiiviistä (compact), muttei koskaan raskas (cobby) melko linjakkaisiin (rangy). Kaikissa rakennetyypeissä luuston täytyy olla keskivahva ja suhteessa koiran kokoon.

LUONNE Luonne on erittäin tärkeä osa-alue siperianhuskylla. Aggressiivinen koira ei ole ryhmään eikä valjakkotyöskentelyyn soveltuva. Koska siperianhusky on rekikoira, pitäisi pienintäkin oiretta tappelunhalun tai hyökkäävyyden suuntaan tuomita mitä ankarimmin. On väitetty, että tsuktsien koirat olivat tappeluiden välttämiseksi usein kastroituja mutta tulkinta on väärä. Kastroitu koira, jolla on alentunut aineenvaihdunta tarvitsee vähemmän ruokaa. Kastroiminen myös varmisti, että vain luonteeltaan parhaat (johtaja)koirat saivat jatkaa sukua. Koiraa tulisi voida vaikeuksitta siirtää valjakosta toiseen.

PÄÄ Koko, rungon mittasuhteet, turkinlaatu sekä pään piirteet ovat tärkeitä rotuominaisuuksia puhdasrotuiselle koiralle. Usein väitetään, että pään jalostaminen on vain esteettistä hömppää ja sillä ei ole mitään tekemistä rodun käytön kannalta. Tämä ei ole täysin totta. Käytännön tiede on osoittanut, että hyvin kehittynyt otsapenger ja pitkähkö kuono antavat nenän onteloille erittäin suuren tilan, jolloin sisäänhengitetty kylmä ilma lämpiää tarpeeksi ja suojaa täten arkoja silmien ja aivojen rakenteita, samalla se toimii tehokkaana jäähdyttimenä koiran työskennellessä. Kyky työskennellä suu suljettuna estää osaltaan keuhkoja saamasta kylmää. Mantelinmuotoiset silmät ovat useimmilla villeillä koiraeläimillä ja ne ovat myöskin edullisimmat ja parhaiten suojatut vammoilta ja viimalta. Voidaan myös osoittaa, että keskikokoinen, pysty ja hieman pyöristynyt korvan malli on vähemmän altis kylmälle, kuin suuri tai luppakorva. Leikkaava purenta on normaali koiraeläimen purenta. Voidaankin todeta, että ainoastaan silmien lievä vino-asentoisuus ja korvien korkea asento ovat ainoat esteettisyyteen viittaavat. Koska suurimmalla osalla ensimmäisistä Siperian tuonneista kuitenkin oli nämä piirteet, voidaan niitä pitää erittäin perusteltavina. Samalla nämä piirteet erottavat siperianhuskyn "serkuistaan" alaskanmalamuutista, samojedinkoirasta ja grönlanninkoirasta. Siperianhuskyn ilme on valpas, ystävällinen jopa ilkikurinen. Raskas syvä pää voi olla vaikuttava ja kevyt elegantti mutta kummankaan ilme on tuskin ilkikurinen.

KAULA Kaula tasapainottaa liikettä. Liikkeessä pystyssä kannettu kaula aiheuttaa lyhyet, sidotut liikkeet, ja viittaa suoraan lapaan.

RUNKO "Selkä suora ja vahva, selkälinja suora" on vaikutelma, joka tulee saada kun koira liikkuu, jolloin selkälinja pysyy tasaisena ja kiinteänä. Itse asiassa selkäranka kaartuu hieman ennen lannetta, jolloin säkä on hieman korkeammalla kuin lantio. Lievä kaarevuus, joka sijoittuu lantion ensimmäisen kolmanneksen kohdalle (wheelback) on selkärangan voimalle ja kestävyydelle välttämätön. Tämä pyöreys on myös tärkeä energian siirrolle ja säästölle. Noin 30 - 35 ° kulma vastaa lähinnä voiman, nopeuden ja kestävyyden vaatimuksia.

RINTAKEHÄ Kestävyyttä vaadittaessa on rintakehän syvyys erittäin tärkeää, mutta leveys ei tällöin saa olla jalkojen välissä. Tila elintärkeille elimille saadaan rintakehän pituudesta ja syvyydestä, ei leveydestä. Pitkä rintakehä aiheuttaa suhteessa lyhyehkön lanneosan, mutta lanteen liika lyhyys taas liikkeiden jäykkyyttä. Täten hieman pitempi lanneosa on parempi kuin hieman liian lyhyt.

HÄNTÄ Usein sanotaan ettei koira juokse hännällään, mutta kun lantion asento vaikuttaa suuresti hännän kiinnitykseen ja lantion asennolla on suuri vaikutus koiran liikkeisiin, ei häntääkään voi pitää pelkkänä koristeena. Oikein asettunut häntä viittaa lantion oikeaan asentoon ja koiralla, jolla on hyvät liikkeet on useimmiten myös hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Usein koholla oleva häntä liittyy myös koiran mielialaan, tarkkaavainen koira pitää häntäänsä koholla, kun taas liikkeessä häntä tavallisesti myötäilee tasapainottaen askellusta. Koira, joka työskennellessään pitää häntää koholla ei todennäköisesti tee kovastikkaan töitä. Karvoituksen pituus taas viittaa oikeaan turkinlaatuun. Pitkät karvajouhet kesäturkkisella koiralla viittaavat liian pitkään turkinlaatuun (woolie), mikä ei ole toivottavaa.

RAAJAT Siperianhuskyn eturaajojen väli ei saa olla olla liian leveä (liika leveys viittaa tynnyrimäiseen tai liian leveään rintakehään, joka estää eturaajojen vapaata liikettä). Raajojen pituuden ollessa hieman yli puolet koiran säkäkorkeudesta (55%) ja kyynärpään sijoittuessa hieman yli puolenvälin viittataan jälleen optimaaliseen nopeuteen, voimaan ja kestävyyteen. Mikä tahansa pitempi viittaisi sprintteriin, mikä tahansa lyhyempi olisi liian hidas ja jäyhäliikkeinen. Lavan tulisi olla noin 30-40 ° kulmassa. Mikään ei ole parempi indikaattori kuin lavan asento. Taakseasettunut viisto lapa on joustavin liikkeessä. Suora lapa ja olkavarsi ovat kovasti energiaa kuluttavia. Lapaluun, olkavarren, lantion ja reisiluun tulisi olla yhtäpitkät ja tasapainossa. Sivusta katsottuna välikämmenet ovat hieman viistot, noin 10-15 asteen kulmassa. Joustavat rannenivelet ja väli-kämmenet estävät tehokkaasti vammautumista kovalla uralla ja ovat tärkeät myös liikkeen keveydelle ja sulavuudelle. Usein koira, jolla on hyvä etuosa kääntää seistessään tassuja hieman ulospäin (n.10 astetta), jolloin vauhdissa tempon lisääntyessä ja raajojen siirtyessä lähemmäksi tasapainopistettä rungon keskiviivan alle, liikkeen aiheuttama rasitus kohdistuu kahdelle keskimmäiselle varpaalle, jolloin liikunta on tehokkainta. Itse asiassa koirat, joilla on tassut seistessä aivan suoraan eteenpäin, pyrkivät kääntämään ne vauhdissa sisäänpäin (toe-in). Käpälien sitkeys ja paksuus estävät tehokkaasti vammautumissia ja ontumisia. Takaosallaan koira kehittää voimaa. Nopeimmilla eläimillä on korkea kinner, joka kehittää suurimman eteen-päin vievän nopeuden, kun taas matala kinner tarvitsee vähemmän energiaa ja on siten kestävämpi. Reiden lihaksiston kehittyneisyys ja hyvä kulmautuminen polvissa ja kintereissä viittaavat voimaan ja voiman siirtoon.

LIIKKEET Kaikki viittaa jälleen voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapainoon ja pieneen energian kulutukseen. Etu- ja takaosien kulmauksien tasapaino on avain väsymättömään ja kestävään liikuntaan. Oikein kulmautunut koira pyrkii saavuttamaan liikkeen tasapainon ja tehokkuuden siirtämällä raajansa rungon pituusakselille. Virheellinen kulmautuminen, tasapainottomuus ja ylipainoisuus aiheuttavat tehottomat ja väsyttävät liikkeet. On muistettava, että rotumääritelmän mukaan voiman, nopeuden ja kestävyyden tasa-painoa ilmentää koira, joka on "nopeasti ja keveästi liikehtivä" ja "jonka liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta". Kommentti "tuo koira kykenee vetämään rekeä!" sanotaan aivan liian usein koirasta, joka on raskasluustoinen, vahva ja suurilihaksinen ja joka vain liikkuessaankin näyttää vetävän 90 kg:n kuormaa.

KARVAPEITE Siperianhuskyn turkki on ainutlaatuinen arktisten rotujen joukossa. Sekä alaskanmalamuutilla että samojedilla on pitempi ja pörröisempi turkki. Ero johtuu pääasiassa alkuperäisten koirakantojen elinalueiden sääoloista. Pitkään ja tuuheaan turkkiin muodostuvat lumi- ja jääkokkareet olivat vaara hengissä pysymiselle ankarissa tuiskuisissa sääolosuhteissa. Koillis-Aasian koirien turkit olivat täten kehittyneet ihonmyötäisiksi ja hieman rasvaisiksi vastustamaan jään muodostumista. Pientä variaatiota turkin pituudessa on rodun eri yksilöillä, kuitenkin siten etteivät koiran sulavat linjat hämärry ja turkinlaatu on oikea. Varsinkin uroksilla on usein kaulan ja säkän seudulla tuuhea "kaulus" talviturkissa. Keskimääräinen turkin pituus on n. 2-7cm. Trimmaus on ehdottomasti kiellettyä, jotta turkin luonnollisuus säilyisi.

VÄRIT Kaikki värit ja väriyhdistelmät sallittuja. Siperianhuskylla on aina esiintynyt epäsymmetrisiä kuviointeja eikä ne ole virheellisiä. Ihmissilmää tuntuu kuitenkin, - ikävä kyllä - miellyttävän enemmän symmetria kuin epäsymmetria. Värillä ei ole mitään merkitystä siperianhuskylle ja on sen ominaisuuksista tärkeysjärjestyksessä viimeisellä sijalla, eikä mitään väri diskriminointia saa esiintyä. Joskus koira voi vaikuttaa epäedulliselta värinsä puolesta, mutta muut koiran ominaisuudet täytyy aina asettaa arvoasteikossa etusijalle.

KOKO Koko on siperianhuskylla keskeinen ominaisuus rakenteen toimivuudelle. Määritelmää pienemmältä koiralta puuttuisi tarvittavaa voimaa, kun taas suuremmalta puuttuisi kestävyyttä ja nopeutta. Koon variaatiot täytyy sallia, mutta kumpaakaan ääripäätä ei saa asettaa toista paremmaksi, sillä pyrkimys keskikokoon tulisi olla ohjenuorana. Siperianhusky on kokoonsa nähden suhteellisen kevyt koira ja tästä koon ja painon suhteesta johtuen se on säästynyt monilta saman korkuisten, mutta painavampien koirien luusto- ja nivelsairauksilta. Luuston lujuus on osoitus nopeuden, voiman ja kestävyyden tasapainolle. Siperianhuskyn luusto on koiran kokoon nähden huomattavasti kevyempi kuin alaskanmalamuutin. Suhteessa koiran kokoon siperianhuskyn luustoa voidaan verrata collien, dobermannin tai länsisiperianlaikan luustoon.

sivun alkuun