© Inkeri Kangasvuo, 2004
Mitä jalostus on? Klassinen määritelmä on, että
jalostuksella pyritään parantamaan rodun ulkomuoto- ja
käyttöominaisuuksia siten, että seuraava sukupolvi olisi aina
parempi kuin edellinen. Miten sitten saavuttaa tämä jalo
päämäärä? Käytettäessä jalostukseen
rodunomaisia ja käyttötarkoitukseensa sopivia koiria, on
erittäin hyvät mahdollisuudet saada myös
jälkeläisistä kauniita, sopusuhtaisia ja pelaavia,
kuten pystykorvapiireissä sanotaan. Jalostuksessa käytetään
erilaisia menetelmiä, joiden avulla toivotaan saatavan aikaan
edellistä sukupolvea parempia yksilöitä. Yksi tällainen
hyvin suosittu jalostustapa on yhä sukusiitos.
Sukusiitos on kuitenkin paritusmenetelmä ei jalostusmenetelmä.
Pitäisköhän sukusiitoksesta alkaa käyttää
sanontaa
"insestijalostus",
jos se sillä lailla viestittäisi kasvattajille jotain asiasta?
Mitä pahaa sukusiitoksessa on, kun sitä on ennen
käytetty menestyksellisesti rotuja luotaessa? Siihen aikaan, kun rodut
"syntyivät" oli kasvattajilla tarve yhdenmukaistaa myös
koirakannan ulkomuoto ja siihen ahdaskin sisäsiitos oli omiaan. Nyt kun
rotujen eri yksilöt ovat ulkomuodollisilta ominaisuuksiltaan olleet
samankaltaisia jo kymmenien sukupolvien ajan, niin kokojensa, karvanlaatujensa,
kuin monesti väriensäkin puolesta, ei ole enää
mitään syytä harrastaa tiukkaa sukusiitosta. Ja niiden harvojen
rotujen kohdalla, joita ei ole vielä riittävästi
yhdenmukaistettu, ei ole syytä tehdä menneiden sukupolvien
virheitä uudelleen. Päämäärä voidaan saavuttaa
muullakin tavalla kuin sukusiitoksella, joskin siihen menee hieman enemmän
aikaa.
Ongelmamme on, että kaikkien puhdasrotuisten koirien geenipooli
(=geenivalikoima, erilaisten geenien kokonaismäärä kannassa) on
jatkuvasti kapeneva. Tämä on osittain
väistämätöntä, sillä lähes kaikkien rotujen
rotukirjat ovat suljetut, eikä siksi ole mahdollista saada uusia
geenejä rodun ulkopuolelta. Ei myöskään ole
näköpiirissä, että rotukirjoja lähiaikoina avattaisiin
minkään rodun kohdalla. Sukusiitosta käyttämällä
hävitämme koirapopulaatioista geenejä. Geenien
häviämistä tapahtuu myös siksi, että myös niiden
koirien geeniyhdistelmä häviää, joita ei käytetä
jalostukseen. On laskettu, että yleinen homotsygotiataso (eli koira on
saanut saman perintötekijän sekä emältään,
että isältään, ts. se on kahdentunut) puhdasrotuisilla
koirilla on noin 38%, eikä ole syytä olettaa, että se
kotimaisten pystykorvarotujen kohdalla olisi yhtään sen alhaisempi.
Bullterrierillä homotsygotiataso on 61% (!!!) ja bokserilla 53%.
Miksi sitten yhä käytetään jalostuksessa sukusiitosta?
Suurin syy ehkä on, että kasvattajat haluavat maksimoida jonkun
hyvänä pitämänsä yksilön osuuden
jälkeläisten sukutauluissa. Tämä ei kuitenkaan takaa
sitä, että jälkeläisistä varmasti tulisi
käyttöominaisuuksiltaan korkeatasoisia. Todennäköisesti ne
voivat olla väriltään ja ulkomuodollisilta ominaisuuksiltaan
hyvinkin samankaltaisia. Toinen syy sukusiitokseen ovat nykyiset
koiranäyttelyt, missä ehkä arvostetuin palkinto on
kasvattajaluokasta. Kasvattajaryhmän muodostaa neljä koiraa
vähintään kahdesta pentueesta, ja korkeimman palkinnon saa
ulkomuodoltaan tasaisin ja yhdenmukaisin ryhmä ja kuten edellä on
todettu: insestijalostuksella ulkomuoto saadaan yhdenmukaistettua! Jalostuksen
yleistavoitteet ja kasvattajien /omistajien asenteet ovat viime vuosien
kuluessa kuitenkin muuttuneet. Tärkeimpänä
päämääränä pidetään nyt hyvää
terveyttä, hyvää luonnetta ja koiran toimivuutta työ-,
harrastus- ja käyttötehtävissä. Ulkomuoto ei ole
niinkään tärkeää.
Perinteisesti sekä kilpahevosten, että juoksija vinttikoirien
jalostuksessa on pyritty välttämään sisäsiitosta,
sillä on todettu, että ulkosiitos tai yhdistelmä, jonka
sukusiitosaste on alhainen, johtaa käyttöominaisuuksiltaan parempiin
yksilöihin. Samassa paketissa vähenee myöskin ressessiivisten
perinnöllisten vikojen riski. Koiranjalostuksen ongelmana on kuitenkin,
että kaikista tutkimustuloksista huolimatta edelleenkin
käytetään vanhentuneita jalostusmenetelmiä ja luotetaan
"mutu"-tietoon ja uskomuksiin. Eikä yksittäinen kasvattaja
useinkaan voi pitää jalostuksen piirissä
lukumääräisesti ja geneettisesti riittävän suurta
yksilömäärää - tässä huudetaan
yhteistyön perään!. Nykyaikana jokaisen tulisi pentueita
kasvattaessaan ottaa huomioon koko rotu ei ainoastaan juuri sitä
pentuetta, jota suunnitellaan tai joka pentulaatikossa painii.
Sukusiitosaste
Mikä sitten on sukusiitosaste ja milloin se on haitallista? Sukusiitosaste
ilmoittaa keskimääräisinä prosentteina sellaisten
geeniparien osuuden, joissa molemmat alleelit (=geenin eri ilmenemismuodot)
ovat keskenään samanlaisia (ja samalta esivanhemmalta peräisin)
eli homotsygoottisia. Lieväksi sukusiitokseksi lasketaan jo serkusparitus
(vanhempien sukulaisuus 12,5%, jolloin pentujen ss-aste 6,25%. Monen koirarodun
kohdalla populaatioiden sukusiitosaste ja samalla sukulaisuus on jo niin
korkea, että niiden genomit ovat lähes samoja. Haitallisen
sukusiitoksen karkeana arviona voidaan pitää noin 10%
yksittäislle koirille, jos mahdollista tulisi pysytellä
lähempänä 6%, koko rodun ss-aste saisi olla vain 1-2%.
Esimerkiksi koko suomalaisen pohjanpystykorvapopulaation ss-aste on 4,76%
(1973-2003) 9-polven mukaan, suomenpystykorvan 3,39% (1996-2002) ja
karjalankarhukoiran 7,28% (1995-2001) 7-polven mukaan.
Sukusiitoksen aiheuttamista ongelmista suurin on mahdollisten ressessiivisten
sairausgeenien "yhtäkkinen" ilmeneminen kannassa. Normaalissa
heterogeenisessä populaatiossa nämä väistyvät geenit
jäävät terveiden, normaalien geenien "alle",
eivätkä näy yksilön ilmiasussa. Sukusiitos
itsessään ei aiheuta sairauksia, vaan homotsygotia-asteen
lisääntyessä se tuo esiin nämä negatiiviset tai
sairaat ressessiiviset perintötekijät, joita jokaisessa
terveessäkin yksilössä on. Sukusiitosasteen kohotessa
nämä kahdentuneina haitalliset geenit pääsevät
runsastumaan kannassa, eikä niitä aina enää voi sieltä
poistaa (tai se on ainakin kovin vaikeaa ja aikaa vievää), jos geenin
normaali, terve ilmenemismuoto on harvinaistunut. Homotsygoottisuuden
lisääntymisen seurauksena on todettu myös pentuekoon
pienentymistä (kts.kuva), samoin kuin muunkin elinvoiman ja
hedelmällisyyden alentumista. Yksi syy on MHC-geenien (major
histocompatibility complex) homotsygoituminen. Tämä geenirypäs
tuottaa elimistön puolustusjärjestelmän valkuaisaineita, joiden
avulla elimistö mm. erottaa omat solut vieraista. MHC-geenien
homotsygoituminen saattaa olla syynä sekä syöpien että
allergioiden ja autoimmuunitautien lisääntymiseen koiraroduissa.
Riittävän suuri jalostuskoirien lukumäärä ja
mahdollisimman etäinen sukulaisuus auttavat
ylläpitämään MHC-geenien monimuotoisuutta ja siten
edistävät rodun elinvoimaa. Koska jalostuksen
päämääränä on kasvattaa terveitä,
käyttötarkoitukseensa hyvin sopivia koiria, olisi sisäsiitoksen
astetta rajoitettava.
Aloitteleva kasvattaja, joka ei vielä tunne rotua tarpeeksi hyvin tekee
useimmiten suuren virheen käyttäessään sukusiitosta,
sillä se on paritusmenetelmä, joka väärissä
käsissä voi johtaa nopeaan piilossa olleiden sairausgeenien
fiksoitumiseen ja katsastrofiin.
0%:n sukusiitosasteella pentulukua vähentää yhden
tai vain muutaman pennun rekisteröiminen aikana,
jolloin ei ollut pakko
rekisteröidä kaikkia pentuja kerralla ja rotuunottojen ainokaiset
koirat.
Sukusiitoksen laskemisesta
Jotta kasvattaja voisi välttyä käyttämästä
epähuomiossa sukusiitosta, olisi jokaisen kasvattajan osattava laskea
sukutaulujen avulla tulevan yhdistelmän sukusiitosaste. Sukusiitosaste
esitetään prosenttilukuna (yleisimmin) tai vastaavana
desimaalilukuna, jolloin puhutaan sukusiitoskertoimesta.
Sukusiitosaste-prosentti saadaan kertomalla desimaaliluku sadalla. Jos
sukusiitosta ei ole, on sukusiitosaste nolla ja jos se on täydellinen
(joka on mahdollista vain kasveilla, ellei oteta lukuun kloonaamista), se on
100% tai 1.
Sukusiitosaste kohoaa nopeasti jos yhteinen esivanhempi on lähellä
sukutaulussa. Esimerkiksi isä-tytär (emä-poika) parituksen
sukusiitosaste on 25%, samaan päästään myös
täyssisarparituksella. 10-polvea peräkkäisiä
täyssisarparituksia nostaa sukusiitosasteen 85,94% ja 20-polvea
täyssisarparituksia saa aikaan lähes puhtaan linjaan,
joka sukusiitosaste on 99,8% (laboratoriohiiret)
Keskimääräisen sukusiitosasteen laskemiseen riittää
4-5 polven sukutaulu. Neljännessä tai viidennessä polvessa
olevat yhteiset esi-isät eivät kovastikaan kohota sukusiitosastetta,
jos ne esiintyvät siellä vain kerran sekä emän, että
isän puolella. Helpoin tapa laskea sukusiitosaste käsipelillä on
käyttää ns. polkumenetelmää. Laskemalla polkujen
askeleet kussakin reitissä, mitä kautta yhteisen esi-isän geenit
voivat kulkeutua jälkeläisiin, saadaan polun kerroin. Jokaisesta
"reitistä" vähennetään yksi askel, jos polun
molemmissa päissä on sama koira. Jokaisen polun osuus on 0,5
potenssiin "n", jossa "n" on askelten
lukumäärä yksilön isästä emään.
Sukusiitosasteen arvo saadaan laskemalla yhteen kaikkien erilaisten polkujen
osuus.
Esimerkki1. Erittäin vahva sisäsiitos, jossa A on isänä, emänisänä ja
emänemänisänä. Polut ovat:
A - X - B - (A) > 0,5
2
= 0,25
A - X - B - C - (A) > 0,5
3
= 0,125
Yhteensä 0,375 =
sukusiitosaste 37,5%
Esimerkki 2. Kahden vahvasti sukusiitetyn yksilön välinen paritus on
sukusiitosasteeltaan nolla, mikäli E ja C eivätkä D ja F ole sukua toisilleen.
Esimerkki 3. Näennäinen puoli-serkusparitus, jossa taustan yhteinen esi-isä
nostaa sukusiitosastetta. Polut ovat:
G - C - A - X - B - E - (G) > 0,5
5
= 0,03125
G - C - A - X - B - F - H - (G) > 0,5
6
= 0,015625
G - C - A - X - B - F - I - (G) > 0,5
6
= 0,015625
Yhteensä 0,0625 =
sukusiitosaste 6,25%
Esimerkki 4. Tämän parituksen sukusiitosaste on yllättävän korkea, johtuen
taustan yhteisestä esivanhemmasta. Jos laskelman tekee ainoastaan kolmen polven
sukutaulun mukaan, eikä tunne muiden esivanhempien taustaa voi helposti tehdä
virhepäätelmiä. Polut ovat:
C - A - X - B - E - (C) > 0,5
4
= 0,0625
C - A - X - B - F - H - (C) > 0,5
5
= 0,03125
C - A - X - B - F - I - (C) > 0,5
5
= 0,03125
C - G - D - A - X - B - E - (C) > 0,5
6
= 0,015625
C - G - D - A - X - B - F - H - (C) > 0,5
7
= 0,0078125
C - G - D - A - X - B - F - I - (C) > 0,5
7
= 0,0078125
Yhteensä 0,15625 =
sukusiitosaste 15,625%
Esimerkki 5. Tässä koiralla on kaksi yhteistä esivanhempaa. Sukusiitosasteeseen
lasketaan yhteen kaikkien yhteisten esivanhempien eri polut yhteensä. Polut
ovat:
C - A - X - B - E - (C) > 0,5
4
= 0,0625
C - A - X - B - F - I - (C) > 0,5
5
= 0,03125
K - G - D - A - X - B - F - H - (K) > 0,5
7
= 0,0078125
Yhteensä 0,1015625 =
sukusiitosaste 10,15625%