ULKOMUOTO JA KÄYTTÖTARKOITUS
Kasvattajan tulee tuntea kasvattamansa rodun käyttötarkoitus ja rotumääritelmä tarkoin. Tämä ei yksinomaan merkitse sitä, että olemme lukeneet rotumääritelmän ja tiedämme siperianhuskyn olevan rekikoiran. Jokaisen kooltaan ja voimiltaan kyllin suuren koiran voi opettaan rekikoiraksi, sen tietävät kaikki vähänkin rekikoirarintamaa seuranneet. Rekikoiria on myös erityyppisiä ja niitä on jalostettu moniin eri tarkoituksiin ja työtehtäviin. Alaskanmalamuutti ja Grönlanninkoira ovat molemmat kookkaita, suuria lasteja varten kehitettyjä, suhteellisen hitaita kuormanvetokoiria. Samojedi taas (sikäli kun sitä enää vetokoirana käytetään) on säkäkorkeudeltaan suurin piirtein siperianhuskyn luokkaa, mutta huomattavasti vahvemmasta luustostaan johtuen raskaampi ja siten myös hitaampi. Näiden varsinaisten reki- ja vetokoirarotujen lisäksi käytetään kilpailuissa mm. saksanseusojia, settereitä, pointtereita ja monien eri rotujen risteytyksiä, sekä ns. alaskanhuskyja, joissa usein on mukana aimo annos siperianhuskyn perimää.

Siperianhusky on voimakas, nopea ja kestävä rekikoira, joka vetää kevyttä kuormaa kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Koska sillä pitäisi olla kaikki nämä ominaisuudet, ei se saa olla liian suuri ja jykevä, jolloin se olisi etupäässä voimakas, eikä se saa olla liian korkea ja raajakulmauksiltaan avonainen, jolloin se olisi etupäässä nopea. Täyttääkseen kaikki em. kriteerit siperianhuskyn tulee olla keskikokoinen, suhteellisen kevyt ja jäntevä ravaaja, hiukan enemmän pitkänomainen, kuin neliömäinen rungoltaan. Koiran perinnölliset anatomiset ja fysiologiset ominaisuudet (luusto, lihaksisto, liikkeet, aineenvaihdunta, hapenottokyky etc.) ovat ehdoton edellytys hyvälle rekikoiralle, siksi onkin pyrittävä valinnalla ja jalostuksella, ja myös jalostuksesta karsimalla, aina vain parempaan tulokseen. Käyttökoiraa jalostettaessa tulee ensisijaisesti ottaa huomioon sen käyttöominaisuudet, kyky toimia parhaalla mahdollisella tavalla siinä tehtävässä, johon se alunperin on tarkoitettu. Ulkomuoto ja käyttöominaisuudet kulkevat kuitenkin käsi kädessä, jos ei oteta huomioon rekikoiran henkisiä vahvuuksia (periksiantamattomuus, pitkäjännitteisyys, sisu etc.), jotka, ihme kyllä, joskus voivat kompensoida ns. heikkoa rakennetta. Hyvien henkisten ominaisuuksien aiheuttama positiivinen vaikutus tällaisen rakenteen omaavan rekikoiran kykyyn toimia tehtävässään kiitettävästi ei kuitenkaan pidä sokaista kasvattajaa käyttämään kyseistä koiraa ilman harkintaa. Tämä ei siten sulje pois koiran käyttöä jalostuksesta, jos sama piirre ei toistu parituksen toisessa osapuolessa. Hieman "heikommankin" rakenteen omaava, rekikoiraominaisuuksiltaan erinomainen koira on parempi jalostuskoira, kuin luonteenominaisuuksiltaan heikko, mutta loistavarakenteinen koira. Turha sanoa, että kahdesta saman henkisen kapasiteetin omaavasta koirasta, siperianhuskylta vaadittavien rekikoiraominaisuuksien kannalta parempi on se kevyt suorakaiteenmuotoinen, eikä se neliömäinen jykevämpi. Ulkoiset/rakenteelliset ominaisuudet ovat paljon helpompia korjata ja jalostaa, kuin henkiset, joiden arvostaminen siitoskoiria valittaessa onkin tärkeämpää.

FYYSINEN TERVEYS
Kasvatus- ja jalostustyössä tärkeää on myös se, että syntyvät pennut ovat terveitä. Siperianhuskyn kasvattajat joutvat harvemmin kamppailemaan terveysongelmien kanssa, sillä onneksemme rotumme on yksi terveimmistä perinnöllisten vikojen ja sairauksien suhteen. Siperianhuskyn hyvä fyysinen terveys, elinvoima ja pitkä ikä johtuvat paljolti rotumääritelmästä ja sen sallimasta geneettisestä vaihtelusta. Kaikki silmien ja turkin värit ovat sallitut ja eriväriset koirat saa parittaa keskenään, mikä on mahdotonta monen muun rodun kohdalla, samoin koon ja painon variaatiot on sallittu sekä tietyissä rajoissa myös tyyppivaihtelu. Hyvää terveyttä edistävät myös käytetyt siitosmenentelmät, sillä hyvin läheistä sukusiitosta (isä-tytär, emä-poika, täyssisaret, puolisisaret), mikä on yleensä yleistä koiranjalostuksessa, käytetään erittäin vähän. Jatkuvaa sisä- ja myös linjasiitosta on muutoinkin hyvä välttää, sillä se tuhoaa geneettisen vaihtelun. Voimme lyhyellä tähtäimellä saada tällä metodilla kasattua hyvän yksilön hyvää perimää jälkeläisiin, mutta samalla kasaantuuu myös huonoa perimää (sairaus- ja vikageenit), sillä emme voi vaikuttaa siihen, mitkä geenit kaksinkertaistuvat. On todettu, että haitallisen sisäsiitosasteen karkeana rajana voidaan pitää 10%, joka on jossain serkusparituksen (6,25%) ja puolisisarparituksen (12,5%) välimailla.

Yli puolella (55%) Suomen siperianhuskyista sisäsiitosaste liikkuu 0-5% välillä, siten olemme suhteellisen hyvällä pohjalla jatkoa silmälläpitäen. Yksittäisiä korkeita sisäsiitosasteita (yli 25%) on vain 4,3% kaikista. Variaatio eli erilaisuus on jatkojalostusken avain. Kuitenkin jokaisessa rodussa, myös siperianhuskyssa on perinnöllisesti sairaita yksilöitä. Voimme välttää näitä aiheuttavien haitallisten geenien ilmenemisen ja leviämisen kannassa pitämällä edelleenkin geneettisen vaihtelun laajana välttämällä sukusiitosta sekä ns. "siitosmatadorien" käyttöä, sekä valitsemalla jalostukseen ilmiasultaan ainoastaan täysin terveitä koiria.

Vasta käytettyämme koiraa siitokseen voimme tietää jotain sen genotyypistä ja periyttämiskyvystä, jonka jälkeen voimme päättää kannattaako koiraa käyttää toiste.

PSYYKKINEN TERVEYS
Yleisesti ottaen tällä tarkoitetaan ns. hyvää yhteiskuntakelpoista luonnetta, mikä on sekä perimän, että kokemuksen kautta kehittynyt kokonaisuus. Siperianhuskykasvattajien tulee kuitenkin huomioida se seikka, että yleinen sopeutuvuus ja mukautuvaisuus ei aina tee siperianhuskysta hyvää rekikoiraa. Kaikilla roduilla on oma tyypillinen yleisluonne, josta poikkeavia yksilöitä voidaan pitää epätyypillisisnä. Ne persoonallisuuden osat, joihin ei vaikuta ympäristötekijät, eivätkä kokemukset voidaan luokitella periytyviksi. Näihin kuuluvat mm. aktiivisuus, ärtymiskynnys, sekä taipumus lähestyä tai vetäytyä (avoimmuus/ujous). Myös aggressiivisuutta, pelokkuutta ja estyneisyyttä ohjaavat geenit enemmän kuin mikään muu. Siperianhuskyn jalostukslla tuleekin pyrkiä sekä hyvään sosiaaliseen luonteeseen, että rotukohtaiseen, hyvään rekikoiraluonteeseen, mikä taas tarkoittaa sen henkisiä taipumuksia, kykyä toimia siinä tehtävässä, johon se on alunperin tarkoitettu. Nämä henkiset piirteet tulevat esille ainoastaan käytettäessä siperianhuskya rekikoirana. Kyetäkseen täyspainoiseen rekikoiratyöhön tulee siperianhuskyn olla temperamentiltaan aktiivinen ja innokas. Flegmattisuus, laiskuus ja myös ylivilkkaus ovat epätyypillisiä luonteenpiirteitä siperianhuskylla. On myös paljon koiria, jotka ovat näennäisesti "menohaluisia", mutta niiltä puuttuu oikea asenne (attitude) juoksemiseen ja vetämiseen. Ne kyllästyvät hyvin nopeasti jo lyhyen lenkin jälkeen, eivätkä mielellään halua jatkaa matkaa. Ne ovat usein keskittymiskyvyttömiä ja ulkopuolisille ärsytyksille alttiita. Rotumääritelmän mukaan siperianhuskylla ei ole vahtimis- ja suojelutaipumusta, eikä se myöskään ole tappelunhaluinen. Yhden-kahden koiran omistaja ei aina havaitse näiden ominaisuuksien olemassaoloa tai puutetta, suuremmassa joukossa tällaiset koirat erottuvat kyllä joukosta. Luonnetestissä nämä osa-alueet ovat terävyys ja puolustushalu, mitkä siten pitäisi olla siperianhuskylla pienet tai mitättömät. Koetettaessa selvittää siperianhuskyn psyykkistä terveyttä luonnetestin perusteella, täytyy muistaa, että luonnetesti ei ole analyysi hyvästä rekikoiraluonteesta. Siksi harkittaessa siperianhuskyn jalostuskäyttöä tulee sen rekikoiraluonne testata käytännössä eli valjakkotyössä. Aivan liian usein, varsinkin muualla maailmassa, missä siperianhusky käytännössä on vain seurakoira, valitaan jalostuskoirat ulkomuodon lisäksi ainoastaan sillä perusteella, että ne ovat yhteiskuntakelpoisia, "kilttejä" koiria, ottamatta huomioon niiden käyttötarkoitukseen sopivaa rodunomaista luonnetta. Jalostusvalinnan täytyy aina suosia rekikoiratyössä testattuja koiria, niin uroksia kuin narttuja. Nyt tehtävällä jalostusvalinnalla on merkittävä vaikutus tulevien sukupolvien työskentelyhalukkuuteen.

JALOSTUSVALINTA
Edellä on annettu viitteitä siitä miten mahdollisesti voisi valita hyviä koiria jalostustarkoituksiin. Tärkeintä on kriittisyys valinnan suhteen ja parhaan mahdollisen materiaalin etsiminen. Jokaisen nartun ei tarvitse saada pentuja. Hyväkään uros ei voi siittää erinomaisia pentuja huonosta nartusta, sama pätee myös toisiinpäin. Siperianhuskykasvattajalla tulee olla vakaa käsitys oikeasta ihanteestaan, jota kohti pitää jatkuvasti pyrkiä. Täydellistä jalostuskoiraa ei ole olemassakaan, siksi joudutaan aina tekemään kompromisseja ja asettamaan koiran ominaisuudet tärkeysjärjestykseen ja arvioimaan haluttujen ominaisuuksien mahdollisuus ilmetä jälkeläisissä. Jos on pienikin epäilys jalostukseen ajateltujen koirien periyttämiskyvystä toivottujen piirteiden kohdalla, on parempi harkita asiaa uudelleen, ehkäpä siirtää pennutusta 1/2 - 1 vuodella eteenpäin, harkita jalostuskoiran vaihtoa tai seurata juuri näiden kehitystä, kuin parittaa koirat hetken mielijohteesta. Valinta on erittäin tärkeä seikka jalostuksen eteenpäin viemiseksi.

sivun alkuun