Yleensä koiran luonteen tulkitsemiseen liittyy myös sen käyttäytyminen eri tilanteissa, koska eriluonteiset koirat toimivat tietyssä tilanteessa eri tavoin. Palstatilaa on kuitenkin rajallisesti, joten pitäydyn yksinomaan luonneanalyysin puolella ja viittaan tekstin lopussa olevaan kirjallisuus- ja artikkeliluetteloon, mikäli lukijaaa kiinnostaa enemmänkin aihe luonne/käyttäytyminen.

Meiltä tavallisislta koiranomistajilta ja -kasvattajilta kysyy usein rotua tuntematon ensimmäiseksi juuri "minkä luonteien se on?" Tähän on todella vaikea yleispätevästi saada vastausta, sillä rodussa löytyy jokaiselle omistajalle sopivanluonteinen koira. Käsitettä yleinen hyvä luonne ei täten ole, vaan se on erilainen riippuen omistajasta ja ympäristöstä. Luonteella yleensähän tarkoitetaan koiran suhtautumista esim. ihmisiin ja toisiin koiriin tai sen aktiivisuutta ja eloisuutta. Se on osa persoonallisuutta, johon kuuluvat myös tunteet, tarpeet, vietit ja mieliala. Nämä perityt henkiset piirteet muodostavat kokonaisuuden ja ovat yksilössä suhteellisen muuttumattomia, jolloin sen käyttäytyminen eri tilanteissa on jossain määrin ennustettavissa. Pikkupennun luonne paljastaa usein koiran tulevan luonteen pääpiirteet, vaikkakin pennun saamat kokemukset muovaavat sitä sen kasvukaudella.

Kullakin rodulla on oma tyypillinen luonteensa ja käyttäytymisensä. Näiden suhteen poikkeavaa yksilöä on pidettävä epärodunomaisena. Rotukoiran etuna (verrattuna monirotuisiin) on se, että pikkupennun luonne on ennustettavissa, mikäli jalostukseen käytetään sekä luonne- että käyttö- ym. ominaisuuksiltaan rodulle tyypillisiä yksilöitä.

Rotumääritelmissä luonteen kuvaus on usein ohitettu muutamalla sanalla. Siperianhuskyn rotumääritelmän luonneosa on siinä suhteessa harvinaisen monisanainen:
"Luonne on ystävällinen ja lempeä, mutta myös valpas ja lähtövalmis. Vahtikoiran persominaisuus puuttuu, eikä se ole liiaksi epäluuloinen vieraita kohtaan, eikä tappelunhaluinen. Täysikasvuiselta koiralta voi odottaa jossain määrin pidättyvyyttä ja arvokkuutta, sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän toverin ja innokkaan käyttökoiran."

Mutta mitä edellä oleva todella tarkoittaa? Jokainen meistä, jolla on usampi siperialainen tietää varmasti, että huskyluonteita on tarhassa yhtä monta, kuin on koiria. Kahta täysin samanlaista et löydä.

Emon vaikutus kasvaviin pentuihin on ratkaiseva siten, että rauhallisen ja varman emon pennuista tulee tasapainoisempia, kuin levottoman ja epävarman. Tämä on todettu nk. ristikasvatuksella, missä pentueet on vaihdettu emojen kesken, jolloin rauhallisen emon pennut on hoitanut levoton ja epävarma. Näistä pennuista on perimästä huolimatta kehittynyt levottomia, kun taas levottoman emon pennut varman emon hoivissa kehittyivät tasapainoisemmiksi, kuin niiden perimä olisi edellyttänyt.

Koska koiran luonteeseen vaikuttaa sen perusluonteen lisäksi erittäin voimakkaasti ympäristöpaineet, olet koiran omistajana ja -kouluttajana pikkupennun luonteen kehittymisessä itse avainasemassa. Kun kasvavan koiran ympäristöolosuhteet järjestetään mahdollisimman edullisiksi, pitäen mielessä myös sen käyttötarkoitus, kehittyy ehkä hieman heikommastakin yksilöstä käyttökelpoinen, mutta jalostukseen tällaista ei pitäisi käyttää. Vastaavasti epäsuotuisat olosuhteet saattavat tehdä hyvästä yksilöstä käyttökelvottoman niin luonne- kuin käyttöominaisuuksiltaankin. Tästä seuraa, että kaikki minkä koiraa seuratessamme saamme luonteesta selville ei varmastikaan ole perittyä.

Yleensä eläinten luonteet kunkin lajin puitteissa ovat suhteellisen vakioita, mutta tässä ominaisuudessa koiralla (myös sudella) on vaihtelevuutta runsaasti. Ryhmällä (laumalla) on tästä syystä mahdollisuus yhteistyön tekoon ja myös työn jakoon. Hierarkia ryhmässä on selviö, joten jo silloin,kun "alkuihminen" kohtasi "alkuokoiran", oli tällä perimässään luonteen eroavaisuuksia ja vaihtelua. Tätä samaa vaihtelua on rodun sisällä edelleenkin, sillä valintaa luonteen perusteella tehdään yleensä vain sen verran, että selvästi luonnevikaiset karsitaan jalostuksesta pois. Tämän verran perusluonteen yleisestä kuvauksesta ja sen kehittämisestä.

Mutta, jotta voisimme paremmin ymmärtää luonnetta, täytyy se voida jakaa osasiin. Näitä osia muuttavat koirasta riippuen ja tilanteen mukaan juuri tunteet, tarpeet, vietit ja mieliala.

Palveluskoiraharrastajat toivat Ruotsista 70-luvun alussa Hilmer Johanssonin (Armeijan koirakoulu) saksalaisen mallin mukaan kehittämän soveltuvuus- tai luonnetestikokonaisuuden, mikä otettiin Suomessakin käyttöön 1976. Koska tämä testi on tarkoitettu nimenomaan palveluskoiria varten, on se muuhun tarkoitukseen soveltumaton. Eihän siperianhuskystä ole vartio- tai poliisikoiraksi. (Luonnetestisäännöt muuttuivat 1996 alussa, uusien sääntöjen mukaan kaikkia rotuja voidaan testata) Mutta hyvänä puolena voidaan pitää sen käyttökelpoista perusluonteen osiksi jakotapaa, missä koiran luonne on jaettu kahdeksaan eri ominaisuuteen. Näitä ominaisuuksia kutsutaan kvantitatiivisiksi eli määrällisiksi, koska ne eri yksilöissä esiintyvät määrältään erisuuruisina, - joko puuttuvat kokonaan, esiintyvät lievinä, kohtuullisina tai voimakkaina. Nämä kahdeksan ominaisuutta ovat:

Toimintakyky, tällä tarkoitetaan rohkeutta, jolla yksilö suhtautuu tuntemattomaan ja outoon, eli se ilmaisee sen kuinka hyvin koira voittaa pelkonsa. Tätä ominaisuutta voisi ehkä paremmin kuvailla sanoilla sietokyky tai kestokyky, miksei myös yksinkertaisesti rohkeus. Jos toimintakyky on suuri, koira ei pelkää ja jos se on vähäinen, koira osoittaa pelkoa kaikkea outoa kohtaan. Käyttökoiran kannalta tärkeintä on kasvuympäristö leimautumisvaiheessa, sillä silloin luodaan perusta koiran kehittyvälle rohkeudelle. Pelokkuus tai arkuus (heikko sietokyky) on myös osattava erottaa epäluuloisuudesta, mikä on rauhallista vieraan tai oudon karttamista (kts. myös luoksepäästävyys)

Terävyys on ominaisuus, jolla tarkoitetaan koiran hyökkäävyyttä, silloin kun sitä uhataan. Koiraa, joka on liian terävä sanotaan usein vihaiseksi. Tämä on tietenkin väärin, eihän mikään koira ole jatkuvasti vihainen, mutta aiheen saatuaan (myös käyttäytymisen virhetulkinnan takia) on kipakasti suuttuva.

Puolustushalulla ilmennetään taipumusta puolustaa itseään ja omistajaa (nartuilla tämä vahvistuu niiden saadessa penikoita, jota ne puolustavat varsinkin toisilta nartuilta). Koira, jolla on korkea puolustushalu tulkitsee usein tilanteita väärin, esim. käden ojennus tulkitaan hyökkäykseksi. Siperianhuskylla (ja yleensä perhekoiralla) pitäisi olla vähäinen terävyys ja alhainen puolustushalu.

Taisteluhalu on sanana epäonnisyunut, sillä siperianhuskylla ja käyttökoirilla yleensäkin pitäisi taisteluhalun olla keskisuuri tai suuri. Paremminkin tätä voisi kutsua "leikkimishaluksi", sillä se ilmentää koiran tarvetta käyttää lihaksiaan työhön. Se on toimintatarmoa, josta voisi käyttää myös sanaa "työntekohalu"

Hermojen hallinta on koiran kyky kestää äkillisiä voimakkaita ääniä. Palveluskoira"kielessä" käytetään sana hermorakenne. Sillä ilmennetään myös luonnetta yleensä - onko se rauhallinen vai hermostunut. Se tarkoittaa synnynnäistä vahva- tai heikkohermoisuutta eli koiran kykyä hallita jännitystiloja ilman äärimmäistä väsymistä tai joutumista hysterian valtaan. Heikko hermorakenne tulee ilmi paukkuarkuutena tai yleensä melun pelkona tai huonona sietona, sekä arkuutena ja pelkopuremisena. Sitävastoin säikähtäminen ja siitä nopeasti toipuminen ei ole heikkohermoisuutta. Esimerkiksi syvässä unessa olevan koiran koskettaminen tai äkillinen ääni, voi aiheuttaa sen, että koira näykkäisee tai vingahtaa, mutta huomattuaan tilanteen on jotensakin nolo.

Temperamentti on koiran eloisuutta ja sopuisuutta kuvaava piirre. Voidaan sanoa, että mikäli koira on tarkkaavainen, sopeutuva ja eloisa on sillä hyvä luonne. Virheellistä temperamenttia siperianhuskylla on flegmaattisuus, hidastempoisuus ja tietysti myös liiallinen impulsiivisuus (keskittymisvaikeudet). Temperamentti kuvaa koiran otetta elämään. Pennuilla ja nuorilla koirilla impulsiivisuus on voimakkaampaa, mutta pentumaisuus vaikeuttaa niiden tehtävien suorittamista, jotka edellyttävät itseluottamusta, jota esim. johtajakoiralta vaaditaan. Temperamenttiin voidaan myös liittää oppimiskyky (keskittymistaito), eli miten helposti oppiminen tapahtuu tai kuinka koulutettava koira on. Tietyt luonteenpiirteet suosivat tai vaikeuttavat oppimista. Tähän voidaan kytkeä myös älyllisen toiminnan piirteitä, vaikka älyllisyys sinänsä on luonteen ulkopuolella.

Kovuus ja pehmeys ovat luonteessakin toistensa vastakohtia. Kovaluonteinen koira unohtaa epämiellyttävät elämykset, kun taas pehmeä muistaa kauan kokemansa vääryydet. Kasvatuksen kannalta on suotavaa, jos koira on jossain määrin pehmeäluonteinen, sillä silloin se on helpompi kouluttaa. Omistajasta riippuu osaako hän löytää itselleen ja omalle koulutustavalleen "kovuusasteeltaan" sopivan koiran. Muutoin on hänen muutettava omaa suhtaustumistaan, sillä liian kurinalainen koulutus voi pilata pehmeän koiran, kun taas pehmeän isännän kovasta koirasta tulee helposti terroristi. Ominaisuus on koirassa suhteellisen pysyvä (synnynnäinen) sillä pehmeää, herkkää koiraa ei koulutuksellakaan saa kovemmaksi, kuten taas esim. toimintakykyä voi oikealla pennun käsittelyllä parantaa, terävyyttä ja puolustushalua vähentää, taistelu(leikkimis)halua hillitä, hermorakennetta vahvistaa etc.

Luoksepäästävyydellä eli sävyisyydellä tarkoitetaan koiran luottavaisuutta ja avoimmuutta vieraita kohtaan. Ujous, arkuus tai epäluuloisuus tekevät koirasta pidättyvän. Luoksepäästävyys on useiden luonteenpiirteiden yheistulosta ja on paljolti koiran perimästä, mutta ennenkaikkea kasvuympäristöstä ja kokemuksista riippuvaa käyttäytymistä.

Koiran luonteen kokonaiskuva muodostuu siis eri luonteenpiirteiden summasta. Jos tarkoituksena on saada toivottu käyttäytyminen perinnölliseksi, tärkein tie on kehittää luonnetta siten, että se vastaa haluttua käyttötarkoitusta. Pyrkimällä käyttämään jalostukseen luonteeltaan mahdollisimman tyypillisiä yksilöitä, vähenevät epätyypillisesti käyttäytyvät ja vastaavasti tyypilliset lisääntyvät.

Luonneanalyysistä ei käy ilmi eri luonteenpiirteiden periytyvyys, sillä ympäristövaikutusten osuutta ei koiran käytöksessä ja työskentelyssä voida eliminoida. Työskentely sinänsä perustuu koiran luonteeseen ja sen oppimaan käyttäytymiseen.

Rodunjalostuksessa pitäisi pyrkiä saamaan eri koirayksilöihin juuri sellaisia luonteenpiirteitä, jotka ovat koiralle hyödyksi niissä olosuhteissa, joissa sen on tarkoitettu työskentelevän. Jos luonnevaatimustenn suhteen ollaan kriittisiä, voidaan saavuttaa samalla hyviä tuloksia myös käyttöominaisuuksien suhteen.

Lähteet:

Scott J.P. & Fuller J.L: Genetics and Social Behaviour of the Dog

Bruce Fogle: The Dogs Mind

Valerie O´Farrel: Ymmärrä koiraasi

Göran Bergman: Koiran käyttäytyminen

Anders Hallgren: Koiraongelmia ja ongelmakoiria

Anders Hallgren: Ihmisen paras ystävä

Anders Hallgren: Shaping

Anders Hallgren: Kotikoiran kasvatus

Marie Hansson Hallgren: Paras Ystäväni

Rene Sjöberg: Koirien kieli

Erkki Pulliainen: Koiran luonne ja käyttäytyminen

Stanley Coren: Koirien älykkyys, mitä koira tajuaa ja taitaa

Koiramme-lehtien artikkeleja

sivun alkuun