Valaanpyyntimuseossa

 

Sandefjordissa (joka myös on Uudenkaupungin ystävyyskaupunki) katukuvassa näkyy valaanpyyntiin viittaavia kohteita ja siellä onkin laaja valaanpyynnistä kertova museo. Museon sisäänkäyntiä vartioi komea jääkarhupatsas. Tämä on Euroopan ainoa erikoismuseo, joka käsittelee valaita ja valaanpyynnin historiaa. Museossa kerrotaan valaan- ja hylkeenpyynnistä kokonaisuutena, ei ainoastaan norjalaisten harjoittamasta. Kuuman helteisenä elokuun alun päivänä oli mukava mennä sisäviileään tutkimaan asiaa tarkemmin. 1800-luvun lopulla harkittiin mahdollisuuksia alkaa harjoittaa valaanpyytiä Antarktiksen vesillä. Sandefjordista lähdettiin 1900-luvun alussa Eteläiselle Jäämerelle valaanpyyntiin. South Georgiaan rakennettiin valaanpyyntiasema – Grytvika. Sandefjordin valaanpyyntimuseon vanha osa, iso korkea halli on avattu jo 1917. Vanhan osan suurin nähtävyys on sinivalas luonnollisessa koossa. Se täyttää hallin koko pituuden. Hallissa on etupäässä Eteläisen Jäämeren eläimistöä täytettyinä. Museota laajennettiin v. 1981 ja uudessa osassa vitriineissä esitellään niin grönlantilaisten, kuin japanilaisten ja amerikkalaistenkin pyyntivälineitä, asuja ja pyyntimetodeja. Valaanluusta tehtiin myös tarvekaluja ja koriste-esineitä.

Sandefjordin kaupungissa on paljon valaanpyyntiin viittaavaa

Museota vartioi kookas jääkarhupatsas

Laivan keulaosa dominoi uudempaa hallia

Myös pienempi pyyntivene löytyy

Keittopatoja ja valasölytynnyreitä

Inuitien pyyntiesineistöä

Pullonokkadelfiinin kallo

Aseita

Koriste-esineistöä valaanluusta

Vanhassa salissa on historian kosketus